Nykyistä oikeudenmukaisempaa vaalijärjestelmää miettinyt toimikunta jätti ehdotuksensa erimielisenä. Sen ehdottama malli olisi kuitenkin hienosäädön jälkeen nykyjärjestelmää tuntuvasti parempi.
Keskustan, kokoomuksen ja vihreiden edustajat yhtyivät hallitusrintamasta ehdotukseen, jonka hallintoneuvos Lauri Tarastin johtama toimikunta esitti tiistaina. Kielipuolue RKP sen sijaan pelkää, että 3,5 prosentiksi ehdotettu äänikynnys voi joskus olla sille liian korkea.
Samaa kammoa tuntevat oppositiossa perussuomalaiset. SDP:n mielestä taas yhden vaalialueen malli voi aiheuttaa kummallisilta tuntuvia kansanedustajapaikkojen siirtymiä vaalipiiristä toiseen. Pelot voi ymmärtää, mutta täystyrmäyksen sijasta uutta ehdotusta kannattaisi hioa ongelmien poistamiseksi. Ehdotettu malli on perusteiltaan hyvä.
Ehdotus säilyttäisi vaalipiirit nykyisinä, mutta maa olisi samaa vaalialuetta. Eduskuntapaikat jaettaisiin tällöin suhteellisesti puolueiden koko maassa saaman äänimäärän perusteella. Vaalipiirien väkiluvun vaihtelusta aiheutuva paikallisten äänikynnysten epäoikeudenmukainen ero poistuisi.
Kun lisäksi vaaliliitot kiellettäisiin, äänestäjien kuluttajansuoja olisi selvästi nykyistä parempi. Erityisesti aatteellisilta taustoiltaan kovin erilaisten puolueiden vaaliliitot ovat tuoneet vaaleihin juuri sellaista arpajaistunnelmaa, josta SDP nyt varoittaa uuden ehdotuksen osalta.
Nykymallin epäoikeudenmukaisuus on tiedossa. Esimerkiksi Uudeltamaalta pääsi vuosi sitten eduskuntaan 2,8 prosentin ääniosuudella, Pohjois-Karjalassa tarvittiin valintaan 14,3 prosenttia. Tunnetuin nykyjärjestelmän tyrmäysisku nähtiin viime eduskuntavaaleissa, kun vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg jäi valitsematta, vaikka sai Pohjois-Karjalan äänistä komeasti yli 12 prosenttia.
Nykyinen vaalipiirittäinen paikkajako suosii suuria ja sortaa pieniä puolueita. Nykymallista hyötyvät keskusta ja kokoomus ovat silti kiitettävästi vieneet eteenpäin hallitusohjelmassa luvattua uudistusta. Aivan pyyteettömänä niiden intoa ei silti voi pitää, jos ne eivät ole valmiita hiomaan Tarastin työryhmän ehdotusta. Se kun kaipaa vielä lisähiontaa.
Kahden suuren puolueen edustajat tietävät, että uudistuksen eteenpäinviemiseksi tarvittavaa yksimielisyyttä on vaikea saavuttaa hallituksessa RKP:n vastaanhangoittelun takia, jos 3,5 prosentin kynnyksestä pidetään kiinni. Äänikynnys on silti tarpeellinen. Suomen eduskuntaan ei tarvita kirjavien minipuolueiden repivää joukkoa.
On tietysti hyvä varmistaa se, että uudistuksen jälkeenkin vaalilaskenta sujuu rivakasti, ilman epävarmuustekijöitä. SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta varoitteli, että uuden mallin voimaan tultua vaalitulosta spekuloitaisiin viikkotolkulla ja vain oikeusministeriön tietokoneohjelma kykenisi sen laskemaan.
Puolueiden prosenttiosuus äänistä on sentään helppo laskea millä ohjelmalla tahansa. Tietty epävarmuus sen sijaan koskisi puolueiden sisällä alueittaista paikkajakoa. Joissakin tapauksissa voisi syntyä tiukkoja rajanvetoja. Ne olisivat kuitenkin harvinaisia.
Kun epäily on esitetty, olisi viisasta tehdä mallilaskelmia ja tarkistaa, kuinka nopeasti vaalitulos varmistuu. Esimerkiksi kävisivät muutamien viime vaalien luvut. Kohtuutonta tietysti olisi, jos Suomen vaalitulosta odotettaisiin aivan kuten joissakin heiveröisen demokratian valtioissa. Vaalijärjestelmän uudistus on tärkeä oikeudenmukaisuuden nimissä.
Alkanut vitkuttelu viittaa siihen, ettei uudistus etene taaskaan.