Esiliina kuuluu niin kahvila- kuin ravintolakulttuuriin. Oulun keskustassa Kahvila Konditoria Provencessa tarjoilevan Terja Marjakankaan työasussa se on musta.
"Esiliina suojaa, kun täyttää esimerkiksi leipiä tomaatilla ja majoneesilla tai ripottelee koristepuuteria pulliin. Esiliinasta myös erottaa kuka on henkilökuntaa."
Taskuton puolipitkä esiliina sopii hänen mielestään kahvilatyöntekijälle. "Tarjoilija tarvitsee esiliinaansa taskuja, mutta minusta pieni essu on tässä työssä hyvä."
Omaa essua Terja Marjankangas ei muista omistaneensa. Äidiltä lainattua hän käyttää kääretorttuja leipoessaan. "Pienenä tunsi itsensä isoksi tytöksi, kun sai lainata äidin esiliinaa", Terja muistaa.
Kaksilahkeinen paksunahkainen
Kaksilahkeinen ja paksusta naudan nahasta tehty essu on ehdoton Pekka Viinikanojan työssä. Hän kengittää hevosia. Nyt vaihdetaan kuusivuotiaalle Greadalle "talvirenkaat" alle. Hevosen uusiin kenkiin porataan reiät, joihin laitetaan "nastat" eli hokit.
"Esiliinan on tarkoitus suojata, etteivät housut kulu puhki. Puukon kanssa työskennellessä on turvallisempi olo, tai jos hevonen nykäisee naulauksen aikana, ei tartu naula housuun tai reiteen", Pekka Viinikanoja hymähtelee.
Kengittäjien essuja on erikokoisia ja erilaisesta nahasta valmistettuja. Viinikanojan esiliina on krominahkaa, ja reisissä on kaksinkertainen nahkakerros. Toisen reiden päällimmäiseen nahkakerrokseen on jo ehtinyt tulla reikä.
Kengitysesiliina kiinnitetään tarralla edestä ja vyötärön väljyyttä voi säätää myös takaa, vyölenkeistä. Lipareet kiinnitetään toisiinsa isoin napein. Essun lahkeissa on myös pienet taskut työkaluille.
"Olisin korjauttanut kovassa käytössä ollutta essuani, mutta satulasepällä ei ollut oikeanlaista nahkaa mukana", Viinikanoja harmittelee.
Kotioloissa hän ei essusta perusta. "Siellä se roikkuu siivouskaapissa. Mulla on astianpesukone", nuorimies kuittaa.
Vyölina
oululaisittain
Romaninainen voi lähteä ulos ilman esiliinaa, mutta ei ilman hametta. Kun tyttö on valinnut romaniasun, ei siitä enää luovuta. "Oulun seudulla esiliinaa kutsutaan vyölinaksi. Esiliinan nauhat voi solmia eteen tai taakse, siinä ei ole sääntöä, mutta piiloon kuitenkin", Sari Nyman selventää.
Esiliinan suosio on vähentynyt myös romaninaisen asussa, mutta tulossa pikku hiljaa takaisin muotiin. Vanhemmat naiset jättävät esiliinan harvoin pois, nuoret useammin.
"Esiliina kuuluu ehdottomasti juhla-asuun. Myös kotona siivotessa käytän kotiesiliinaa suojaamaan hametta, jota harvemmin pestään", Sari Nyman tarkentaa. Kun kolmikerroksisessa hameessa on 9-12 metriä kangasta per kerros ja päällimmäinen hame mustaa samettia, on pesukin pikkupyykkiä työläämpää.
Sari Nymanin esiliina on valkoista, merkattua voilee-kangasta, jolla on mittaa kuusi metriä.
Romaniasuissakin muoti muuttuu. Röijyissä eli puseroissa on in läpikuultavat kankaat, joiden alla käytetään huomaamatonta paitaa. Hameen yläosassa suositaan paljetteja, mutta viimeisintä huutoa ovat kirjaillut kivikankaat.
"Jotkut romaninaiset tekevät asunsa itse, mutta yleensä ne teetetään ompelijalla Turkista tai Dubaista tuoduista kankaista."
Koko asun hinta nousee tuhansiin euroihin. "Alle 4 000 markalla ei saa edes hametta, röijy maksaa vähintään 500 markkaa. Riippuu paljon kankaasta, kuinka ylös hinta nousee", Sari Nyman laskeskelee.
