Anne Karvinen-Poutanen, Kuivasjärven Auran valmentaja:
"Tason laskuun on monta syytä. Kun Kuivasjärven Auran yleisurheilu alkoi nousta 2000-luvun taitteessa, oli Oulussa eletty lähes puolenkymmentä vuotta vain muutaman urheilijan varassa. Siihen vaikutti osaltaan lama; perheissä oli tiukkaa, eikä lasten harrastuksiin juuri pystytty satsaamaan. Lama näkyi yleisessä ilmapiirissäkin, lapsissa myös muualla kuin urheilun parissa.
Pohjoisessa ei ole koskaan ollut varsinaisia supertähtiä lasten ja nuorten esikuviksi, samoin kilpailukulttuuri puuttuu. Medianäkyvyyttäkään ei ole samalla tavalla kuin esimerkiksi jääkiekossa. Lapsilla on myös selkeä käsitys, että jalkapallosta tai jääkiekosta voi saada ammatin ja tienata miljoonia, yleisurheilussa niin käy harvemmin.
Tuntuu myös, etteivät nykyajan lapset ole valmiita tekemään sitä työtä, minkä laji vaatii, eivätkä halua yksilölajiin näyttämään omaa osaamistaan. Mieluummin mennään toisten selän taakse joukkuelajissa. Tämä voi olla kasvatuskysymys tai luonnekysymyskin, tai lähteä koulusta: lapsi ei halua näyttää, kuinka hyvä on, ettei joutuisi sorsituksi. Ennen omasta osaamisesta oltiin ylpeitä.
Raatin saaminen kuntoon on tärkeää, sitten voimme järjestää isompia kisoja ja saamme lisää näkyvyyttä. Toisaalta pelottaa, mitä kahden vuoden remontin aikana ehtii tapahtua. Harrastavien lasten määrä pienenee varmasti. Laji tarvitsee lisää ammattivalmentajia, joita taitaa Oulussa olla tällä hetkellä tasan yksi. Tarvitaan ihmisiä, jotka voivat syventyä tähän täysipäiväisesti.
Oulussa on kuitenkin nyt kaksi superluokan seuraa, mikä tuo kilpailua ja nostaa tasoa. Vetohahmojakin tarvitaan -- esimerkkinä nyt vaikka se, että minä päätin aloittaa yleisurheilun noston Aurassa. Harrastavien lasten määrä on noussut Oulun piirissä 1 800:aan, tuhannella muutaman vuoden takaisesta. Meillä on 4--5 varteenotettavaa Kalevan kisa -menestyjää."