Esikoiskirjailija Anna-Liisa Ahokumpua kiinnostaa lapsen ja vanhemman suhde. Turkulaistunut kirjailija kaipaa lapsuutensa Taivalkoskelta oikeaa talvea.
Kalevan uutinen vuodelta 1998 kertoo, kuinka vapaana juossut saksanpaimenkoira iski hampaansa maastomestaruuskisoissa juosseen tytön jalkaan Oulussa.
Nyt Turussa sijaitsevan kotinsa keittiönpöydän ääressä Anna-Liisa Ahokumpu nauraa.
– Juoksinko vielä tuolloin? Kyllä se noina vuosina varmasti sitten loppui.
Varttuessaan Taivalkoskella Ahokumpu harrasti lukemista, pianonsoittoa ja kestävyysjuoksua.
– Urheilua arvostetaan Taivalkoskella. Talvisin harjoittelimme hallissa ja kesäisin ulkona. Tuolloin Oulun kilpailussa juoksimme siinä Ouluhallin ympäristön pururadalla.
Koulussa Ahokumpu piti maantiedosta. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Taivalkosken lukiosta 2003 ja haki ja pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan bio- ja ympäristötieteitä.
– Luonnontieteisiin verrattuna ympäristötieteisiin sisältyy ihmisaspekti. Ehkä valintaan liittyi silloinen ahdistukseni luonnon ja maailman tilasta, sellainen maailmanparannushenki.
Ahokummun isä työskentelee Metsähallituksessa. Suku Koillismaalla on ollut luonnon kanssa tekemisissä aina. Ympäristömuutos ja -politiikka tuntui luontevalta valinnalta pääaineeksi.
– Huoli ympäristön ja luonnon tilasta ei ole minulla tällä hetkellä yhtä voimakas, mutta tuolloin se oli.
Kymmenen vuotta sitten Ahokumpu päätti panostaa luovaan kirjoittamiseen. Hän opiskeli Oriveden Opiston sanataidelinjalla lukuvuonna 2009–2010.
Oriveden jälkeen Ahokumpu jatkoi Kriittisen korkeakoulun kaksivuotiseen Kirjoittajakouluun. Keväällä 2011 hänestä tuntui, että tie nousi pystyyn.
– Olin kirjoittamisen kanssa umpikujassa, menossa väärään suuntaan ja saamassa vääränlaista ohjausta.
Ahokumpu luki saksalaissyntyisen W. G. Sebaldin Austerlitz-romaanin, jossa menneisyytensä kadottanut Herra Austerlitz alkaa vähitellen muistaa asioita. Tekstiä rytmittävät mustavalkoiset valokuvat.
Yksi niistä on valokuva vanhasta perhoskokoelmasta. Sen avulla salpautunut tilanne purkautui.
– Perhosvalokuva tuntui merkitykselliseltä. Aloin kirjoittaa siitä.
Lyhyt tarina perhostutkijasta ja tämän saksalaisesta isästä syntyi nopeasti kesän aikana. Ahokumpu alkoi kirjoittaa sen ympärille toisia lyhyehköjä tarinoita, kunnes niitä oli kaksitoista. Hän oli tuolloin puolivälissä esikoisromaaninsa kirjoitusprosessia.
– Tajusin, että kirjoitan samaa tarinaa eri osissa. Tiivistin ne yhteen, mutta jätin osat eli ne sinfoniat sinne.
Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa kertoo perhostutkija Max Halmasta.
Siivotessaan kuolleen äitinsä jäämistöä Rovaniemellä Max löytää harvinaisen perhosen. Hän alkaa tunnistaa perhosta ja havahtuu pohtimaan vanhempiaan. Hän päättää selvittää natsi-Saksan ilmavoimissa palvelleen isänsä kohtalon.
Ahokumpu kertoo, ettei tehnyt tietoista suunnitelmaa kirjoittamansa romaanin suhteen. Hän ei ajatellut etukäteen teemoja tai tekstin politiikkaa.
– Otan omaan tekstiini itsekin lukijan roolin. Kirjoitan ensin ja katson sitten, mitä löytyy. Mutta kyllä erityisesti lapsen ja vanhemman välinen suhde kiinnostaa minua.
Klassinen musiikki on keskeisessä roolissa säveltäjä-Stanislauksen kautta.
Tarinaa kirjoittaessaan Ahokumpu kuunteli pianomusiikkia 1800- ja 1900-lukujen taitteesta.
– Muutoin en kuuntele musiikkia oikeastaan lainkaan. Se jotenkin häiritsee olemistani. Musiikki on niin voimakas tunteiden herättäjä.
Romaanin jatkosotaan sijoittuvaa tarinalinjaa varten Ahokumpu teki jonkun verran taustatyötä. Hän ei kokenut ajankuvan luomista työlääksi.
– Kirjoitustyylini ei ole kuitenkaan niin kovin kuvaileva. Ja ihmiset taas ovat aika samanlaisia ajasta riippumatta.
Turussa Aurajoen varressa perheineen asuva Ahokumpu käy Taivalkoskella nykyisin kerran tai kaksi vuodessa. Hän haluaisi käydä siellä useammin. Hänen mukaansa Taivalkoskella ihmisten suhtautuminen toisiinsa on välitöntä.
– Pienellä paikkakunnalla kaikki ovat ikään kuin samalla viivalla, ei ole hierarkiaa.
Etenkin omia lapsia saatuaan Ahokumpu on kaivannut Taivalkoskelle enemmän.
– Kaipaan oikeaa talvea. Lapset kasvavat täällä etelässä ihan väärässä säässä ja väärässä vuodenajassa.
Juttua korjattu kello 8.36: Takavuosien uutinen on vuodelta 1998, ei 1999 kuten jutun ensimmäisessä lauseessa virheellisesti mainittiin.
Anna-Liisa Ahokumpu
Syntynyt 1984 Suomussalmella, lapsuus ja nuoruus Taivalkoskella.
Ylioppilaaksi Taivalkosken lukiosta 2003.
Opiskellut luovaa kirjoittamista Oriveden Opistossa 2009-2010 ja Kriittisessä korkeakoulussa 2010-2012.
FM Helsingin yliopistosta 2013 pääaineenaan ympäristömuutos ja -politiikka. Valmistumisensa jälkeen Ahokumpu työskenteli kaksi vuotta Suomen ympäristökeskuksessa tutkijana.
Esikoisromaani Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa (Gummerus) ilmestyi tammikuussa 2018.
Omia suosikkikirjailijoita ovat Kristina Carlson, Joel Haahtela, Thomas Bernhard ja W.G. Sebald.
Asuu Turussa, perheeseen kuuluu mies ja kaksi lasta.
Harrastaa lukemista.