Esikoisen syntymä ja ensimmäistä kertaa äidiksi tulo on jokaiselle ainutlaatuinen kokemus. Perhekerhoissa usean lapsen synnyttäneet äidit sortuvat usein vähättelemään huolta ja väsymystä, jota äiti kokee ensimmäisen lapsensa hoidossa.
Tämän vuoksi Oulussa aloitti viime vuoden elokuussa kaupungin äiti-lapsi ryhmä, joka on suunnattu esikoistaan hoitaville äideille. "Perhekerhossa käydessä tuntui, että meidän yhdenlapsen äitien ei kannata yhtään valittaa lapsenhoidon raskaudesta", Barbara D'AmbrogiOla huokaa.
Hän ja kymmenenen muuta Kaijonharjun nuorisotiloissa kokoontuvaa esikkokerholaista on aivan toista mieltä. Omasta mielestään heillä on täysi oikeus kokea olevansa välillä uupunut. Pelkkiä vaikeuksia ja vastoinkäymisiään eivät äidit keskiviikkoaamupäivisin toisilleen kerro, vaan keskustelut rönsyävät laidasta laitaan. Äidit antavat toisilleen vihjeitä hyvistä lastenhoitotuotetarjouksista tai kertovat tuotteiden käyttökokemuksista.
Kaijonharjun nuorisotalon tilat ovat hyvät. Esikkokerhossa lapsilla on tilaa leikkiä, äideillä on paikka askarteluille, keskusteluille ja kahvin juonnille. "Olin lähdössä matkalle ja täältä minua neuvottiin nukuttamaan Matiasta etukäteen matkasängyssä, jotta hän tottuisi siihen. Neuvo toimi ja matka meni hyvin. Itse en olisi sitä hoksannut", D'Ambrogi-Ola tuumaa.
Ensi sunnuntain äitienpäivä on osalle ensimmäinen. Sitä odotetaan ristiriitaisin mielin. Joku sanoo, että joka päivä on äitien päivä, eikä se juhlimalla muuksi muutu. Osa puolestaan tuumaa odottavansa juhlapäivää. "Onhan se mukava, että mies saa edes kerran vuodessa syyn ostaa kukkia ja vähän passata", Sari Väänänen toteaa.
Oulun kaupungin Maijan ja Jaakon päiväkodin lastentarhaopettaja Maija Hämeenniemi ja lastenhoitaja Eila Vesteri vetävät esikkokerhoa työparina. Heidän mielestään parityöskentely on välttämätöntä tällaisessa toiminnassa. "Äidit eivät tulisi huomioiduksi tasapuolisesti, jos ohjaajia olisi vain yksi", Hämeenniemi sanoo.
Hämeenniemen ja Vesterin mukaan esikkokerhon ilmapiiri on hyvä ja luottamuksellinen. He uskovat, että jokainen äiti kokee olevansa tasa-arvoinen ja pystyy puhumaan haluamistaan asioista. "Esikkoäideille lapsenhoitoon liittyvät asiat ovat uutta ja äitiys herkkä asia. On tärkeää saada puhua niistä", Hämeenniemi sanoo.
Kaijonharjussa asuu paljon muulta muuttaneita, joilla ei ole tuttavia kaupungissa valmiina. Esikkokerhossa äidit ovat ystävystyneet ja tapailevat toisiaan muulloinkin. Kaksi ja puoli tuntia kestävä kerhotapaaminen ei etene minkään rutiinin tai kaavan mukaan. Keskustelujen sisältö lähtee ja elää äitien tarpeista.
"Eniten me puhumme lapsen kehitykseen liittyvistä asioista", Hämeeniemi sanoo. Ainoa rutiiniksi luonnehdittava asia on ruksin kirjoittaminen vihkoon osallistumisen merkiksi. Kävijämäärien tilastoiminen on tärkeää, koska esikkoryhmä on osa Pohjois-Suomen osaamiskeskuksen Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa projektia.
Nelivuotinen projekti päättyy ensi vuonna. Tavoitteena on kehittää perhetyötä osana päivähoitoa ja löytää uusia toimintapoja. Hämeenniemen mukaan esikkokerho tarjoaa yhteiskunnalle kanavan huomioida kotona hoitavien äitien arvokkaan työn.
Esikkokerhossa käyvät äidit kaipaavat myös toisten aikuisten seuraa. Niinpä he toivovat, että tapaamisia oli useammin ja se kestäisi muutaman tunnin nykyistä pitempään. "Nyt aika kuluu siihen, että seuramme lapsemme liikkeitä. Kahvinjuontikin harvoin sujuu rauhallisesti istuen, vaan se keskeytyy. Olisi hienoa, jos lapsen voisi laittaa täällä päiväunille ja sen jälkeen me äidit saisimme vaihtaa ajatuksia", D'Ambrogi-Ola sanoo.
Hämeenniemi ja Vesteri näyttävät periaatteessa vihreää valoa D'Ambrogi-Olan ajatukselle. Käytännössä toteuttaminen ei ole niin yksinkertaista. "Usein käy niin, että pääsemme juuri lopussa jutun alkuun. Joudumme lähtemään täällä puoli kahdeltatoista, koska tilat siirtyvät silloin nuorisotoimen käyttöön. Meidän ohjaajien työaika täällä päättyy ja on siirryttävä muualle", Hämeenniemi sanoo.
Maine esikkokerhosta on kiirinyt kaupungissa laajalle. Kerhoon olisi ollut tulijoita enemmän, kuin kävijöitä on voitu ottaa. Toiminta ei ole mielekästä isoissa ryhmissä. Osallistujat maksavat lukukausimaksun 35,60 euroa ja kahvirahan 15 senttiä kerralta.
Esikkoryhmiä suunnitellaan lisättävän. Tavoitteena on käynnistää elokuusta alkaen vastaavanlainen esikkokerho Kuivasjärvellä. Entäpä, jos esikkoäiti synnyttää toisen lapsen kerhokauden aikana? Häntä ei patistella kerhosta pois, vaan hän saa jatkaa kerhossa kauden loppuun, sillä uusi tulokas ja kokemukset uudenlaisesta äitiydestä kiinnostavat myös esikkoäitejä.