Esi-isän maja tu­li­ko­kees­sa

Höyry nousee puisesta keittokaukalosta kohti syksypimeän ruokomajan kattoa. Keitinveden seassa lilluu porkkanasiivuja, perunalohkoja, sipulia ja muita vihanneksia. Joseph Favre-Félix kohentaa nuotiota, poimii kuuman kiven kahden puupalikan väliin ja pudottaa sen ruokatarpeiden sekaan.

Kierikissä järjestetään primitiivityöleiri, johon on tullut ilmoittautuneita Euroopan maiden lisäksi Meksikosta ja Yhdysvalloista.
Kierikissä järjestetään primitiivityöleiri, johon on tullut ilmoittautuneita Euroopan maiden lisäksi Meksikosta ja Yhdysvalloista.
Kuva: Pekka Ala-aho

Höyry nousee puisesta keittokaukalosta kohti syksypimeän ruokomajan kattoa.

Keitinveden seassa lilluu porkkanasiivuja, perunalohkoja, sipulia ja muita vihanneksia. Joseph Favre-Félix kohentaa nuotiota, poimii kuuman kiven kahden puupalikan väliin ja pudottaa sen ruokatarpeiden sekaan. Kivi lämmittää keitosta aikansa, kunnes se pitää taas siirtää nuotioon.

"Kivikauden tahti on hitaampaa kuin nykypäivänä", ranskalainen nuorimies opastaa.

Saman tulen ympärille kokoontunut hollantilainen, kreikkalainen, korealainen ja pari saksalaista nyökyttelevät johtajansa puheille. He ovat luottavaisia, että ruoka valmistuu päivällisaikaan mennessä. Kello on kaksi iltapäivällä.

23-vuotias Favre-Félix on Kierikissä järjestettävien primitiivityöleirien idean isä. Hänen tarkoituksensa on järjestää yhteensä kuusi leiriä syksyn ja talven aikana. Ilmoittautuneita on ollut eri Euroopan maiden lisäksi Meksikoa ja Yhdysvaltoja myöten.

Museoamanuenssi Miska Sliden kertoo leirien tuovan keskukseen kaivattua eloa muuten hiljaisena talviaikana. Samalla nähdään, soveltuvatko kivikautiset majat oikeasti ympärivuotiseen elämään.

Lue lisää Kierikin kivikautisesta työleiristä torstain Kalevasta!

Ilmoita asiavirheestä