Esa Saarinen täytti 60 vuotta tänä kesänä.Esa Saarisen rooli Suomen akateemisessa maailmassa on hämmentävä.
Suomalaisessa kulttuurihistoriassa Dan Steinbock (s. 1954) oli Esa Saariselle mallihenkilö median kautta tapahtuvassa filosofisessa keskustelussa. Saarisen joukkoviestinten ja suurien yleisötilaisuuksien kautta erilaisia joukkoja ja yleisöjä aktivoiva, julkisuushakuinen toiminta tuo myös mieleen kanadalaisen media-ajattelija Marshall McLuhanin (1911–80) elämän ja tuotannon.
Saarinen julkaisi vuonna 1994 amerikkalaisen uskontofilosofin ja kulttuurikriitikon Mark C. Taylorin (s. 1945) kanssa filosofisen mediatutkimuksen kannalta tärkeän, Routledgen kustantaman teoksen Imagologies. Media Philosophy. Teoksesta tuli populaaritieteellinen bestseller. Osaltaan kirja liittyi median vahvaan murrosvaiheeseen – digitaalisuuden, vuorovaikutteisen uusmedian, tietoverkkojen ja matkapuhelinviestinnän murrokseen – ja raivasi näin tilaa mediafilosofian, mediasemiotiikan ja (uus)mediatieteen kaltaisille aloille.
Yksi juonne vuosituhannen taitteen kulttuurikehityksessä liittyy kanadalaisen Marshall McLuhanin merkityksen kasvuun digitaalisen kulttuurin ja vuorovaikutteisen median klassikkoajattelijana ja –visionaarina. McLuhanin ajatukset ovat tehneet näyttävän comebackin digitaalisen teknologian, internet-kulttuurin ja mobiilisovellusten yleistymisen myötä.
Taylorin ja Saarisen imagologia-filosofia on selkeää jatkumoa mcluhanismille. On myös oireellista, että sosiologi Manuel Castells viittaa McLuhaniin yhtenä media- ja informaatiomurroksen varhaisena näkijänä. McLuhan nojaa ajattelussaan vahvasti historiaan. Sam Inkinen on myös eri yhteyksissä muistuttanut, että klassinen noosfääri-ajatus on yksi nykymuotoisen laajakaistainternetin ja sosiaalisen median historiallisista ja konseptuaalista esikuvista.
Esa Saarisen soveltavan filosofian keskeisen empiirisen kentän ovat muodostaneet informaatio- ja viestintäteknologia-alan (ict) yritykset. Eräässä mielessä Imagologies. Media Philosophy -kirja avasi tämän toimintakentän. Kirjan ilmestymisajankohtana Suomi eli yhtä keskeistä historiallista murrosvaihetta. Puolueeton ja itsellinen, Paasikiven–Kekkosen linjalla pitäytynyt Suomi otti silloin ensiaskeliaan Brysselissä ja muualla ulkomailla operoivan Euro- ja EU-Suomen suuntaan.
Pääministeri Esko Ahon – myöhemmän Nokian johtajan – hallitus luotsasi Suomea samaan aikaan valtiollisella tasolla tietotekniikan, verkostotalouden ja digitaaliteknologian aikakauteen. Hallituksen ja sen eri ministeriöiden muistioissa ja periaatekannanotoissa Suomea vietiin nopeasti ja määrätietoisesti kohti tietotekniikalla ja teknologisilla järjestelmillä kyllästettyä ”tietoyhteiskuntaa”.
Soveltavan filosofian tehtävänä Suomen yhteiskunnallisessa murroksessa oli osaltaan tukea ideologisella tasolla metsästä, telakkateollisuudesta ja neuvostokaupasta elävän Suomen muuttumista huipputeknologian tuottavaksi mallimaaksi. Mediafilosofia voi ideologisesti muuttaa ja verbaalisesti kohottaa yksinkertaisilta ja lakonisilta kuulostavat asiat: siis ylevöittää ne teknoretoriikassa mahtipontisiksi ja lennokkaiksi iskulauseiksi. Onhan eri asia puhua lakonisesti datasiirrosta tai tietoliikenteestä kuin uljaammin ja messiaanisemmin databaanasta tai tiedon valtatiestä. Soveltavassa filosofiassa keskeinen rooli onkin kielikuvilla ja muilla retorisilla keinoilla, joilla ideat ja asiat saadaan vaikuttamaan joko toivottavilta tai epätoivottavilta.
Esa Saarisen soveltavan filosofian projektissa Imagologies-teos oli tärkeä etappi. Saarinen siirtyi 1970-luvun lopulla filosofisesta logiikan tutkimuksesta kulttuuriesseistiksi. Filosofista perustaa ja metodista pohjaa aikalaisdiagnostiseen kulttuuriesseistiikkaan – joka toteutui paitsi kirjoittamisen myös musiikin, teatterin ja julkisten esiintymisten kautta – Saarinen ammensi Jean-Paul Sartrelta (1905–80) ja länsimaisen filosofian historiasta.
Saarisen työllä oli tärkeä rooli suomalaisen kulttuurin laajoja kansalaisryhmiä koskeneessa avautumisessa pois kansallisesta umpiosta 1980-luvulla.
Marshall McLuhan kehitti omana aikanaan ajatuksia taiteesta ennakkovaroitusjärjestelmänä. Taiteen piirissä kehitellään erilaisia ideoita sekä luodaan ja testataan esteettis-filosofisia konsepteja, jotka saattavat siirtyä marginaalista kulttuurin keskiöön ja valtakulttuurin piiriin. Näin tapahtui myös Esa Saarisen kohdalla, jonka taidelähtöinen toiminta ja esseistiikka laajentuivat muille yhteiskunnan aloille.
Yhdessä teollisuusvaikuttaja Ensio Miettisen (1929–2010) kanssa laaditun kirjan Muutostekijä (1990) kautta Saarisen soveltavan filosofian spesifiksi kohteeksi tulivat elinkeinoelämä ja yritysmaailma. Imagologies-teos avasi soveltavalle filosofialle näkökulmaa informaatioteknologian ylevöittämiseksi ja mytologisoimiseksi painottaen median kuluttaja-, osallistuja- ja vastaanottaja-, ei niinkään valmistajanäkökulmaa. Saarisen myöhemmässä toiminnassa Nokia-Suomen rakentajana informaatioteknologian, elinkeinoelämän ja organisaatioiden kehittämiseen liittyvät työhyvinvoinnin näkökulmat oli mahdollista yhdistää toisiinsa.
Kun teknillisissä tieteissä teknologista järjestelmää – esimerkiksi ydinvoimalaa – tarkastellaan usein puhtaasti kyberneettisten kausaaliketjujen mukaan toimivana koneena, voi Saarisen sartrelaistaustainen ajattelu osoittaa, miten suuri rooli koneenkäyttäjällä toiveineen, haluineen ja pelkoineen on koneen systeemisessä toiminnassa.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rehtori.