Eri puolilla Los Angelesia kulkijaa tervehtivät juuri nyt suomalaisittain tutut kasvot. Kyseessä on tietysti Esa-Pekka Salonen, Los Angelesin filharmonikkojen musiikillinen johtaja, jonka peräti 17 vuoden mittainen pesti tulee päättymään alkamassa olevan kauden jälkeen.
Salosen juhlintaan on aihetta. Hän on Los Angelesin miljoonakaupungissa todellinen superjulkkis, jonka kasvot ovat näkyneet niin lehdissä kuin katukuvassa lukemattomia kertoja niiden vajaan kymmenen vuoden aikana, jotka itse olen Kaliforniassa asunut.
Olen usein miettinyt onko kukaan muu yhä elossa oleva suomalainen yltänyt vastaavaan mediajulkisuuteen Amerikassa. Tuskinpa vaan, poliitikot, urheilijat ja elokuvantekijät mukaan luettuina. Rennyä ei muista kukaan, ja formulakisojakin seuraavat täällä vain harvat. Kimin ja Heikin otteissa ei sitä paitsi ole juuri ollut hurraamisen aihetta.
Esa-Pekka Salonen on Losissa ollut hämmästyttävän yksimielisen ylistyksen kohde. En muista yhtään ainoaa kertaa, jolloin hän olisi saanut osakseen negatiivista julkisuutta.
Salosesta on tullut Los Angelesin musiikkimaailman ikoni samassa mielessä kuin Frank Gehry symboloi sen arkkitehtuuria. Mestarien tiet kohtasivat Walt Disney Concert Hallin toteutuksessa.
Rakennuksesta tuli paitsi filharmonikkojen ja Salosen koti, myös yksi kaupungin kiistattomista tunnuskuvista.
Kun Salonen väistyy syrjään Los Angelesin musiikkimaailma tulee taatusti muuttumaan. Mikä hänen tuleva roolinsa sitten tuleekin olemaan, Salonen on jo jättänyt pysyvän jäljen Yhdysvaltojen ehkä dynaamisimman suurkaupungin kulttuurihistoriaan.
