Yhä tunteita nostava Oulujoen valjastaminen energiantuotantoon on jättänyt jokivarteen ainakin jotain hyvää. Perjantaina Vaalassa pidetyssä Aarne Ervi -seminaarissa todettiin, että kuuden voimalaitosalueen pääsuunnittelijan yhtenäistaideteokseksi luonnehditulla työllä on suuri symboliarvo Suomen jälleenrakennuskauden yhtenä näkyvänä muistomerkkinä.
Kainuun ympäristökeskuksen suunnittelija Päivi Tervonen muistuttaa, että Ervin suunnittelemat Oulujoen voimalaitosalueet ovat ainoana pohjoissuomalaisena kohteena mukana kansainvälisen modernin arkkitehtuurin suojelujärjestön listoilla. Museoviranomaisten näkökulmasta kokonaisuus voisi olla ehdolla jopa UNESCOn maailmanperintökohteeksi.
Oulujoen voimalaitoksista Merikoski on Bertel Strömmerin suunnittelema, muiden koskien rannalla niin voimalat kuin asuinalueetkin ovat Ervin käsialaa. Hän piirsi myös Oulujärven ylävesillä sijaitsevat Ämmän, Aittokosken ja Seitenoikean voimala-alueet.
Oulujoen voimalaitosten nykyinen omistaja Fortum Oy on pyrkinyt eroon muista kuin välittömästi energian tuotantoon liittyvistä rakennuksista ja alueista. Moni niistä onkin jo vaihtanut omistajaa.
Fortum aikoo pitää voimalaitokset nykyasuissaan, mutta muistuttaa, että suojelussa on otettava huomioon myös teknis-taloudelliset seikat.
Nuojuan voimalaitoksen kupeelle, komealle mäntykankaalle 1940-luvun lopussa nousseen Nokkalankankaan nykyisin omistavan yhtiön edustaja Sirpa Kuussaari vakuutti, että Ervin luoma miljöö halutaan säilyttää.
Kaksijakoinen suurtyö
"Kunnostuksia on tehty, mutta paljon on vielä tekemättäkin. Ukopuolinen rahoitus ja hyvät neuvot ovat varmasti tarpeen", lapsi- ja nuorisokotia Nokkalassa johtava Kuussaari muistutti. Arkkitehti Tommi Lindh Museovirastosta lupasi, että avustushakemuksiin suhtaudutaan myönteisesti.
Nokkalankankaalla asuva kirjailija-lääkäri Pekka Jurvelin sanoi, että Ervin työtä ymmärtääkseen on ymmärrettävä myös Oulujoen historian suuruus. Ikivanha kauppatie, tervaväylä ja turistikohde ei Jurvelinin mielestä ollut Erville vain kohde muiden joukossa.
"Hän varmasti tiedosti roolinsa traagisen kaksijakoisuuden. Hän oli mukana tärkeässä kansallisessa rakennustyössä, mutta samalla hän oli mukana tuhoamassa ehkä pohjoismaiden upeinta jokea", Jurvelin muistutti.
Museoviraston tutkija Erkki Härö totesi, että Oulujoen voimalaitosyhdyskunnat olivat viimeisiä paikkoja, jotka suunniteltiin samalla periaatteella kuin rautaruukit jo 1600-luvulla: niissä oli varsin kattavat palvelut ja asuinalueiden sijoittelussa sekä varustelussa näkyi selvä hierarkinen jako.
"Ervin arkkitehtuurissa voimalaitokset eivät myöskään olleet vain koneille rakennettavia suojia, vaan niillä oli myös esteettisiä arvoja", Härö sanoi.