Jos aikoo asua syrjäseudulla, siinä on oma riskinsä ja omat lisäkulunsa. Kaupassa käyminen, lasten koulu ja harrastukset vaativat kuljetusta, sivutien hoito tai vesihuolto voivat vaatia omia ratkaisuja. Postikaan ei tule aamukahvipöytään. Silti monet arvostavat maaseutuympäristöä, sellaisetkin, jotka kulkevat töissä asutuskeskuksissa. Oma lukunsa on sairaanhoito. Jo nyt ja myös sitten, kun maahan saadaan rakennetuksi uusi uljas viisipiirinen järjestelmä. Erityisen haasteellinen alue on pohjoisen Suomen syrjäseutu Jyväskylä–Kuopio-linjan pohjoispuolella.
Pohjois-Suomessa – ja muuallakin – kunnat tuskailevat erikoissairaanhoidon lisääntyviä kustannuksia. Pitäisi kuitenkin muistaa, että sairaanhoito on perusteellisesti muuttunut viimeisenä neljänä vuosikymmenenä. 1970-luvun alussa monissa kunnansairaaloissa ja terveyskeskuksissa oli vielä leikkaus- tai synnytystoimintaa, vaikka niiden turvallisuus nykyajattelussa oli lievästi sanottuna vajavaista. Tietokone- tai magneettikuvauksia tai ultraäänitutkimuksia ei ollut keksitty, mahalaukkua tai suolistoa ei tähystetty ja laboratorioiden tutkimusvalikoima oli niukka.
Tänään sairaudet voidaan saada kiinni alkuvaiheessa, kun tehdään oikeita tutkimuksia. Niitä ei voida tehdä joka kylässä, koska ei ole järkevää hankkia kalliita tutkimuslaitteita, jotka seisoisivat suurimman osan ajasta joutilaina. Ja jos laitteita olisikin, tutkimusten osaaminen vaatii tekijältään kovaa rutiinia, jotta osaisi erottaa alkavan pahanlaatuisen mahalöydöksen viattomasta asperiiniärsytyksestä tai nivelsiderepeämän normaalista olkapäärakenteesta. Puhumattakaan äkillisten vakavien sairauskohtausten dignostiikasta ja hoidosta. Siksi lähetteet erikoissairaanhoitoon vääjäämättä lisääntyvät.
Kunnat tuskailevat myös ensihoidon – entisen sairaankuljetuksen – kustannusnousuja. Kuntien kannattaisi kuitenkin muistaa, että ympärivuorokautista lääkäripäivystystä ei ole enää kaikkialla. Monet kunnat ovat säästäneet pitkän pennin yhdistellessään päivystyspisteitä. Sitä paitsi ensihoito on jo tänään tehokkaampi ja osaavampi hoitaja, kuin kokematon terveyskeskuslääkäri.
On kuitenkin tilanteita, joissa syrjäalueiden asukas on merkittävästi heikommassa asemassa kuin rintamaiden sairas. Eikä ainoastaan asukas, vaan myös turisti: Lapissa ja Kuusamossa kulkee vuosittain miljoonissa laskettava matkailijamäärä. Heistä yhä useampi on eläkeikäinen, joilla sairastumisriski on iän myötä lisääntynyt.
Sydänkohtaus on yksi tällainen tilanne. Vaikka ensihoito toimii, sen saapuminen asemapaikalta puolensadan kilometrin päähän vie aikansa.
Tilannearvio ja sydänfilmin otto vie aikansa. Sydänfilmi saadaan tänään sähköisesti sydänlääkärin arvioitavaksi, minkä jälkeen hoito voi alkaa. Jos tilanne on selkeä, niin hoito onnistuu. Jos tilanne on monimutkaisempi, tarvittaisiin lääkäri tekemään lisäarviointia. 100–200 kilometrin siirtomatka saattaa koitua kohtalokkaaksi.
Aivohalvaus on toinen. Mahdollisimman nopeasti pitäisi saada selville, onko kyseessä avoverenvuoto vaiko verisuonitukos. Se pystytään nykyisin selvittämään ainoastaan muutamissa keskuksissa Pohjois-Suomessa. Halvauksen paranemisennuste heikkenee joka minuutti, ja 200 kilometriä voi merkitä potilaalle joutumista lopuksi ikää toisten hoivattavaksi.
Monia muitakin sairastumistilanteita on, vakavia tapaturmia tai onnettomuuksia, joissa nopea apu olisi hyvä, jopa henkeä pelastava.
Ensihoito on hyvä, mutta useinkin osaavan lääkärin nopea tavoittaminen olisi välttämätöntä. Mutta kuten alussa totesin: syrjäseudulla on riskinsä.
Äkillisten sairastumisten ohella syrjäseudun ihminen on ”hitaampienkin” sairauksien kohdalla huonommassa asemassa. Kun lähtee Kuusamon tai Kittilän perukoilta keskussairaalaan tutkimuksiin, jotka oma lääkäri on katsonut välttämättömiksi, käynti vie kokonaisen päivän. Päivä on poissa myös työnantajalta. Ikääntyneemmän potilaan kohdalla myös saattajalta ja saattajan työnantajalta. Tai lapsipotilaan vanhemmalta.
Tulossa oleva sosiaali- ja terveydenhuollon viisipiirijärjestelmä antaa kuitenkin mahdollisuuden korjata tilannetta. Erva-piirin tulee ohjata etäällä oleviin terveyskeskuksiin sellaista osaamista, että ultraäänitutkimukset tai suolistotähystykset tai laboratoriotutkimusten tulkinnat tapahtuvat viivytyksittä omassa kunnassa. Esimerkiksi Kuusamon kokoisessa terveyskeskuksessa tarvitaan suolistotähystäjää lähes päivittäin, ultraääniosaajaa melkein yhtä paljon, ja vaikeiden hätätilanteidenkin erikoisosaaja olisi tarpeen usein.
Monet terveyskeskukset ovat nykyisinkin palkanneet erikoislääkäreitä tekemään konsultaatiokäyntejä. Lastenlääkäri, korvalääkäri, gynekologi, reumalääkäri, neurologi tutkivat ja hoitavat paikallisia potilaita, mutta usein kunnan palkkaamat erikoislääkärit käyvät niin harvoin, että vähänkin kiireellisemmässä tilanteessa potilaan pitää käydä keskussairaalassa.
Erva-piiri pystyy varmaankin suunnittelemaan erikoisosaajatarpeen sekä terveyskeskuksiin tarvittavat laitteet ja muut resurssit niin, että potilaiden ei tarvitse lähteä pitkälle matkalle, että potilaan ei tarvitse odottaa kuukausia ja että erikoislääkäri ei kuitenkaan toimi tyhjäkäynnillä. Tämä mahdollistaa myös rahallisen säästön: kahdenkymmenen potilaan päivän matka maksaa yhteiskunnalle varmasti enemmän kuin yhden erikoisosaajan matka päinvastaiseen suuntaan.
Kirjoittaja on lääkintöneuvos.
Kolumni