Ero­ryh­mäs­tä uuteen alkuun – seu­ra­kun­tien per­he­neu­von­ta auttaa ih­mis­suh­teen krii­sis­sä

– Ero on kipeä, ja niihin tuntemuksiin halutaan yleensä lähteä etsimään apua. Eroryhmään tulevalla on oltava valmiudet jakaa omia asioitaan toisten kanssa, perheterapeutti Marja Haapakoski toteaa.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Seurakunnan perheneuvoja Marja Haapakoski kulkee rinnalla elämän muututtua.

Perheneuvoja, perhe- ja pariterapeutti Marja Haapakoski kulkee työkseen rinnalla.

Haapakosken työmaana ovat Oulun seurakuntayhtymän alueella asuvat. Lisäksi lähialueen kunnista useat ostavat palvelun Oulusta.

Moni luulee, että seurakuntien perheneuvonta tulee tueksi vain niille, jotka ovat seurakuntien jäseniä.

– Emme koskaan tarkista, kuuluuko apuamme tarvitseva kirkkoon.

Haapakoski ja hänen viisi kollegaansa tarjoavat ammatillista osaamista esimerkiksi tilanteeseen, jossa ihmissuhde on syystä tai toisesta kriisissä.

Silloinkin ollaan tukena, kun suhde on päättynyt. Eroryhmistä on yksikössä kokemusta jo 1980-luvulta asti.

Tammikuun 21. päivänä aloittavaa ryhmää Haapakoski ohjaa yhdessä Tuomo Kinnusen kanssa. Molemmat ovat aina läsnä, mutta vetovastuu vuorottelee.

– Ryhmää ei ole tarkoitettu akuutissa kriisissä olevalle tai sille, joka vasta harkitsee eroa. Eron on oltava totta.

Eroryhmässä käydään yhdessä läpi tilanteeseen liittyviä yleisiä asioita kuten muutoksia sosiaalisissa suhteissa ja surun ja yksinäisyyden tuntemuksia.

– Tätä on kuitenkin vain noin puolet ajasta, Haapakoski kertoo.

– Jossain vaiheessa käännetään katse tulevaisuuteen.

Haapakoski ja Kinnunen eivät kuitenkaan käännä ryhmän suuntaa väkisin, vaan sitä kuunnellen.

– Osa tarvitsee toipumisen aloittamiseen enemmän aikaa, se on selvä, mutta oleellista on näyttää, mitä eroprosessiin kuuluu. Mikä pelottaa, mitä hakee lähitulevaisuudelta – opetellaan itsetuntemusta.

– Alussa piirrämme aikajanan, johon jokainen merkitsee, missä kohtaa eron jälkeistä tilannetta on. Päätepistekin pitää nähdä: ero ei jatku lopun elämää.

Haapakoski onkin huolissaan niistä, jotka eivät vie eroprosessia päätökseen, vaan antavat eron jäädä jäytämään.

Suuntaa uuteen antamaan jokainen ryhmän jäsenistä myös piirtää tulevaisuudestaan kartan, Haapakoski mainitsee.

Uutta elämäntilannetta työstetään ottaen toisten neuvoja vastaan. Kukin on siis yhtäläinen kokemusasiantuntija.

– Tämä on jakamista, ja vertais-tuesta löytyy voima, ryhmä kantaa.

Siitä muodostuu myös vetäjilleen suuri voimavara, sillä vaikka kerrallaan ollaankin koolla vain puolitoista tuntia, ne hetket ovat hyvin tiiviitä.

Haapakoskella on aiheeseen 23 vuoden kokemus. Erokriisi ja -prosessi ovat ennallaan, mutta syissä on muutoksia.

– Eroon päädytään ehkä vähän herkemmin kuin ennen. Sen sijaan apua haetaan jo varhemmin. Nykyään jopa seurusteluvaiheessa ymmärretään tulla perheneuvontaan – suhde koetaan sellaiseksi, että sen varaan halutaan rakentaa pysyvä ihmissuhde.

Oulun perheneuvonnassa on kehitetty parisuhteen probleemiin uusi apuneuvo, Loveteekki.

– Meillä on hyvä ja innostava seitsemän hengen työyhteisö, jossa syntyy uusia ideoita. Loveteekin keksi kollegani Vuokko Laurila, Haapakoski kertoo.

Loveteekin idea on antaa eräänlainen työkalupakki, jonka lokeroita voi käydä aukomassa yksin tai yhdessä. Tapaamisia siihen ei sisälly, mutta topakasti tietoa siihen, miten solmua – vaikkapa puhumattomuutta – voi avata omin käsin.

Marja Haapakoski antaakin hyvän tavoitteen: ”Tule ymmärretyksi, tule kuulluksi”.