Nuhakuumeeseen sairastunut tietää joutuvansa olemaan jonkin aikaa levossa, mutta varsinkin yksityisellä sektorilla työssä käyvän on useimmiten saatava vahvistus sairausloman tarpeesta. Oma ilmoitus olisi joustavuutta, johon kannattaa pyrkiä.
Terveydenhuolto on miltei kaikkialla ylikuormitettu. Jonoja kasvattavat turhan päiten potilaat, jotka tietävät ennalta diagnoosin ja tarpeellisen hoitotavan. Nuhakuumeinen osaa yleensä omatoimisestikin levätä kolme vuorokautta, juoda lämmintä mehua ja ottaa tarvittaessa reseptivapaata flunssalääkettä. Yhtä lailla vatsaflunssaa potevat osaisivat antaa ajan ja levon rauhoittaa vatsaansa.
Useimpien työssä käyvien on kuitenkin hankittava asiantuntijalta, lääkäriltä tai sairaanhoitajalta todistus lyhyttäkin sairauslomaa varten. Niin on meneteltävä vaikka esimerkiksi vatsaflunssan kourissa olevalle matka vastaanotolle voi olla erittäin hankala koettelemus.
Tarpeellisen sairausloman pitäminen on myös työnantajan kannalta tärkeää. Pärskivä työntekijä tartuttaa tautia myös muuhun henkilökuntaan. Oulun ja ympäristökuntien terveyskeskukset haluaisivatkin saada työnantajat hyväksymään ja ottamaan käyttöön työntekijän oman ilmoituksen korkeintaan kolmen päivän pituisesta sairauslomasta. Syyskuun alusta alkaneen käytännön mukaan menettelyä suosittelevat terveyskeskusten ohella opiskelijaterveydenhuolto ja Oulun seudun yhteispäivystys.
Oman ilmoituksen hyväksymistä ovat jo aiemmin suositelleet sosiaali- ja terveysministeriö sekä Kuntaliitto. Menettely onkin jo käytössä laajalti valtion ja kuntien työpaikoissa. Niissä se on todettu toimivaksi ja kustannuksia säästäväksi. Työntekijät ovat monissa tapauksissa selvinneet lyhyemmällä sairauslomalla kuin aluksi arvioivat. Terveydenhuollossa nuhakuumeesta kirjoitetaan miltei automaattisesti kolmen päivän sairauslomatodistus. Joskus tauti menee nopeammin ohi.
Yksityisellä sektorilla alle puolet työnantajista hyväksyy työntekijän oman ilmoituksen. Monilla on mielessä Ruotsin esimerkki. Siellä omailmoitusten hyväksymisen väitetään johtaneen poissaoloihin väärillä perusteilla. Voi silti olla, että ruotsalainen tapa suhtautua työhön on hieman erilainen kuin meillä vallitseva työn arvostus.
Terveyskeskusten johtavat lääkärit Oulun seudulla muistuttavat myös yksityisiä työantajia siitä, että niin lääkäreiden kuin hoitajienkin pitäisi ensisijaisesti voida käyttää aikaansa todella hoitoa tarvitseviin potilaisiin. Toive on hyvin perusteltu. Yhteiskunnan etua ajatellen muutama mahdollinen väärinkäytöskin olisi omailmoitusten kokonaishyötyyn verrattuna vähäinen menetys.
Yksittäisen työnantajan kannalta poissaolot väärällä perusteella olisivat silti harmillisia. Kaikilla työpaikoilla luottamuksen henki ei ole likikään saumatonta. Ilmeistä silti on, että omailmoitusten hyväksyminen tulee yleistymään.
Työtehtäviin liittyvissä koulutustapahtumissa voidaan aina keskustella myös näihin asioihin kuuluvasta vastuusta, jos siinä näyttää todella ilmenevän puutteita.
Asiakokonaisuuteen liittyy myös vanhemman oikeus jäädä hoitamaan sairasta lasta. Pulma on sama kuin aikuisten kohdalla. Hyvin usein vanhemmat osaavat arvioida hoidon tarpeen, mutta todistuksen saaminen vaatii terveydenhuollossa käymistä. Siltäkin osin on mahdollista lisätä joustoa.