Verottajan on noudatettava kotitalousvähennyksen ohjeistuksessa eduskunnan tahtoa. Tulkinnat eivät saa olla liian tiukkoja ja yksioikoisia.
Kotitalousvähennys on ollut voimassa runsaat kaksi vuotta. Tänä vuonna vähennyksen veroetu kohosi 900 eurosta 1 150 euroon, johon liittyy sadan euron omavastuu. Työkorvauksesta saa vähentää aiemman 40 prosentin sijasta 60 prosenttia. Etujen parantuminen kasvattaa käyttäjien määrää. Vuonna 2001 etua käytti 66 500 suomalaista. Nyt määrän uskotaan kaksinkertaistuvan muutamassa vuodessa.
Lain mukaan vähennystä voi käyttää kotitaloustyön, hoiva- ja hoitotyön sekä kunnossapito- ja perusparannustöiden teettämiseen. Asian uskoisi olevan lain tulkitsijalle eli verottajalle selvä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kotitalousvähennys aiheuttaa jatkuvia tulkintaongelmia verotoimistoissa.
Verohallitus on nuotittanut kenttäväkeään 14-sivuisella ohjeella. Paperinippu on niin kattava, että siitä uskoisi löytyvän vastauksen pulmaan kuin pulmaan. Mutta ei. Toisessa verotoimistossa asioita saatetaan tulkita aivan eri tavalla kuin toisessa. Kaiken huipuksi verottaja voi tulkita lakia toisin kuin lain laatija eli valtiovarainministeriön vero-osasto.
Kansalaisten kannalta tilanne on kohtuuton. Ratkaisut eivät saa vaihdella verotoimistosta toiseen. Vaikka kiistoihin voidaan aina saada valitusten kautta oikeuden ratkaisu, prosessi on niin pitkä, ettei muutaman sadan euron takia valitusrumbaan kannata lähteä. Toinen keino on hakea kiistoihin ennakkopäätöksiä, jotka nekin tulevat verovelvollisille kalliiksi.
Periaatteessa asioiden pitäisi olla itsestään selviä. Veroedun saa, jos teettää lain tarkoittaman työn vieraalla. Tulkintakiistoja on kuitenkin syntynyt etenkin pihanhoitotöistä. Esimerkiksi verohallituksen mukaan mökkitontin mäntyjen kaato ei kuulu verovähennyksen piiriin, lain laatijan mukaan taas kuuluu. Myös vapaa-ajan asunto saattaa aiheuttaa tulkintaongelmia. Onko se vain kesämökki järven rannalla vai myös kakkosasunto toisessa kaupungissa?
Hyvän hallintotavan mukaan kiista-asiat tulisi ratkaista asiakkaan eli kansalaisen edun mukaisesti. Jos verottaja tieten tahtoen kiristää lain tulkintaa ja verovähennyksen piiriä, se ei noudata eduskunnan tahtoa. Asioita ei myöskään voida ratkaista kahvipöydässä verotoimistoväen huutoäänestyksellä.
Tulkintaongelmateivät tulleet yllätyksenä. Niitä pelättiin jo lain laadinnan yhteydessä. Voikin kysyä, miksi ylipäätään tehdään niin löysiä ja avoimia lakeja, että virkamiehet ja oikeuslaitos voivat tulkita niitä oman halunsa mukaisesti. Näinhän asiat eivät saa olla oikeusvaltiossa. Uuden eduskunnan on tässä suhteessa ryhdistäydyttävä.
Kun verohallitus on nyt päivittämässä ohjeita verotoimistoille, ennen sitä sen on kerättävä tiedot jo tehdyistä ratkaisuista erityiseen rekisteriin. Muutoin on vaara, että kirjoituspöydän ääressä unohdetaan elävä elämä ja että ohjeista tulee turhan tiukkoja. Jos verohallituksen tulkinnat menevät mahdottomuuksiin, laki on tarkistettava niin yksiselitteiseksi, ettei tulkintaongelmia synny.
Vähennys on osoittautunut niin hyväksi laiksi, että sen piiriin kuuluvia töitä tulisi kokemusten mukaan pikemminkin laajentaa kuin supistaa nykyisestä. Samalla pitää harkita vähennyksen euromäärää. Tavoitteena tulee olla, että perhe hyväksytään työnantajaksi kaikkine etuineen ja velvollisuuksineen. Näin saataisiin maahan uutta työtä ja perheille lisää aikaa olla yhdessä. Myös harmaa talous vähenisi.