Avioerossa parisuhde päättyy, mutta vanhemmuus jatkuu. Aina se onnistu kivuitta. Lapsen kehityksen ja turvallisuuden tunteen kannalta suhteen säilyminen molempiin vanhempiin on kuitenkin äärimmäisen tärkeää. Yhtä tärkeää on se, että erosta huolimatta vanhempien välit säilyvät asiallisina, sanoo tutkija Aino Kääriäinen Kuopion yliopistosta.
Kääriäinen on selvittänyt Vanhemman neuvo -vertaisryhmiin osallistuneiden kokemuksia. Ryhmät ovat osa Lastensuojelun Keskusliiton Neuvo-projektia, joka on ollut käynnissä neljä vuotta. Ryhmien tavoitteena on löytää keinoja yhteisen vanhemmuuden säilyttämiseen.
Palautteesta selviää, että vertaisryhmät koetaan hyödyllisiksi. Vaikeissakaan tilanteissa ei aina tarvita virallisen tahon apua vaan keskustelu samanlaisten ongelmien parissa painiskelevien vanhempien kanssa auttaa.
Ryhmien vetäjiksi on koulutettu 90 muun muassa perheneuvoloiden, seurakuntien ja eri järjestöjen työntekijöitä eri puolilla maata.
Nimenomaan vanhemmuuteen keskittyviä ryhmiä tarvitaan, sanoo vertaistoiminnan kehittäjä Riitta Mykkänen-Hänninen. "Ero herättää aina voimakkaita tunteita, ja vanhemmuuden pohtiminen voi jäädä syrjään."
Lapsella oikeus olla lapsi
Kääriäisen selvityksen mukaan ryhmiin osallistuneista 172 vanhemmasta 91 prosentilla on yhteishuoltajuus. Yli 60 prosenttia lapsista asuu pääasiassa äitinsä kanssa. Joka viidennessä tapauksessa lapset asuvat puoliksi isän ja äidin luona. Tapaamiset toimivat sovitusti 67 prosentilla.
Luvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, huomauttaa Mykkänen-Hänninen.
"On paljon eroja, joissa molemmat vanhemmat hoitavat oman osuutensa hyvin, mutta eivät ole muuten yhteydessä keskenään. Pahimmillaan lapsi juoksee kahden kodin väliä ja joutuu toimimaan viestinviejänä."
Lapselle tilanne voi olla hyvinkin traumatisoiva.
"Lapsen pitää saada kokea, että vanhemmat pysyvät vaikeissakin tilanteissa aikuisen roolissa ja hän itse saa pysyä lapsena."
Ero on aina jonkin asteinen kriisi, mutta lapsen kannalta se ei välttämättä ole huonoin ratkaisu.
Neuvo-projektissa aiemmin tekemässään tutkimuksessa Aino Kääriäinen havaitsi, että monet parit yksinkertaisesti sotkevat eronsa niin, että seurauksena on vain katkeruutta ja yhteistyökyvyttömyyttä.
"Kun ero jaksetaan hoitaa järjellisesti, kummankin vanhemmuus voi jatkua."
Eron jälkeen ajetaan kahteen suuntaan
Mannerheimin Lastensuojeluliitossa työskentelevä Pipsa Laitakari on ohjannut useita ryhmiä Turussa. Hän korostaa, että uudenlaisen vanhemmuuden pohtiminen on mahdollista vasta kun eroon liittyvä suurimmat tunnekuohut on käyty läpi.
Ryhmiin hakeutuneet ovat Laitakarin mukaan olleet hyvin motivoituneita kehittämään itseään.
"Muuttamalla omia toimintatapojaan voi vaikuttaa myös toisen käytökseen."
Laitakari vertaa eroa tilanteeseen, jossa on opittava ajamaan autoa kahteen suuntaan.
"On pystyttävä vuorovaikutukseen entisen kumppanin kanssa, mutta on myös opittava katsomaan eteenpäin omaa uutta elämää."
Tietoa eri puolilla maata alkavista uusista ryhmistä löytyy nettiosoitteesta www.eroneuvo.fi.