Eron jäl­kei­ses­tä vai­noa­mi­ses­ta yli 600 tut­kin­ta­pyyn­töä vuo­des­sa, Ou­lus­sa­kin kym­me­niä

Eron jälkeisestä vainoamisesta tehdään Suomessa yli 600 tutkintapyyntöä vuodessa, kertoo Ensi- ja turvakotien liiton tutkimus.

Oulun ensi- ja turvakoti ry:n hanketyöntekijä, psykoterapeutti Riitta Hannus työskentelee valtakunnallisessa Varjo-hankkeessa, jossa kehitetään vainon tunnistamiseen ja vainottujen auttamiseen uusia keinoja. Arkistokuva.
Oulun ensi- ja turvakoti ry:n hanketyöntekijä, psykoterapeutti Riitta Hannus työskentelee valtakunnallisessa Varjo-hankkeessa, jossa kehitetään vainon tunnistamiseen ja vainottujen auttamiseen uusia keinoja. Arkistokuva.
Kuva: Jukka Leinonen

Eron jälkeisestä vainoamisesta tehdään Suomessa yli 600 tutkintapyyntöä vuodessa, kertoo Ensi- ja turvakotien liiton tutkimus.

Vainoaminen kriminalisoitiin Suomessa kaksi vuotta sitten, minkä jälkeen toistuva uhkailu, seuraaminen, tarkkailu tai muu vainoaminen on ollut rangaistavaa.

Vuonna 2014 poliisille tehtiin vainoamisesta tutkintapyyntöjä 687 kappaletta ja vuonna 2015 (31.10.2015 mennessä) ilmoituksia oli tehty jo 591.

Oulun seudulla on tehty lain voimassaolon aikana yhteensä 63 ilmoitusta. 

Valtaosa rikosilmoituksista liittyy parisuhteen päättymisen jälkeisiin tilanteisiin, jolloin vainon osapuolina on uhrin ja tekijän lisäksi myös lapsia. 

– Lain seuraamuskäytännöt ja uhrille myönnettävät korvaukset hakevat vielä muotoaan ja tuomioita on annettu kohtuullisen vähän. Annetuista rangaistuksista suurin osa on ollut sakkoja tai ehdollista vankeutta, sanoo Oulun ensi- ja turvakoti ry:n hanketyöntekijä, psykoterapeutti Riitta Hannus.

Tutkija: "Vaino ilmenee uhrin elämän terrorisointina"

Nykyään eron jälkeinen vaino tunnistetaan aiempaa paremmin. Viranomaiset saattavat kuitenkin tulkita sitä edelleen huoltoriidaksi tai vieraannuttamiseksi.

Lapin yliopiston tutkija-opettaja Anna Nikupeteri sanoo, että vainon nimeäminen huoltajuusriidaksi ei kuvasta vuosia jatkunutta, systemaattista ja pelkoa herättävää yhteydenpitoa entiseen puolisoon ja lapsiin.

– Vaino ilmenee pakottavana kontrollointina ja systemaattisena uhrin yksityisen ja julkisen elämän terrorisointina. Teot muodostavat mielivaltaisen verkon. Ne voivat kohdistua varsinaisen kohteen lisäksi lapsiin, sukulaisiin, ystäviin ja viranomaisiin. Vainoaja voi käyttää naisen läheisiä vallan ja hallinnan välineenä, jotta saisi halutunlaisen otteen varsinaiseen kohteeseensa, Nikupeteri sanoo.

Viime vuonna Oulun ensi- ja turvakoti ry:stä sai apua yli 50 vainoa kokenutta henkilöä. Apua hakevien määrä on vähitellen kasvanut, mikä voi johtua siitä, että vainosta puhutaan paljon.

Vainoamista tutkinut Varjo-hanke järjestää tänään valtakunnallisen seminaarin Oulussa.  Tilaisuudessa julkaistaan opaskirja vainon uhrin suojautumisen tueksi. Opas on ladattavissa ilmaiseksi hankkeen verkkosivuilta.

Ilmoita asiavirheestä