Pienellä miehellä on kantamista työvälineissä: lapio, harava, pitkä harja, iso sanko ja vielä puolimetrinen machette-veitsi.
12-vuotias Erling Espinoza kiertelee Granadan suuren hautausmaan kapeita käytäviä ja huikkaa vähän päästä: Haudanpesua!
On vainajien päivän aatto, ja hautausmaalla on vuoden vilkkain aika. Tänään betoniset ja marmoriset haudat pestään, hiekat tasoitetaan ja nurmitilkut leikataan.
Jotkut haudat myös maalataan tai ainakin vainajien haalistunut nimi saa vahvennusta siveltimellä.
Seuraavana päivänä on varsinainen muistopäivä, Día de los difuntos, ja haudat halutaan kuntoon, kun perheet tulevat tuomaan kukat haudoille. Joulu ei ole läheskään niin suosittua haudoillakäyntiaikaa Nicaraguassa kuin marraskuinen vainajien päivä.
Erling Espinozan kanssa työtarjouksista kilpailee kymmeniä koulupoikia, mutta pesijäksi saa myös aikuisen miehen.
Erling on onnekas, sillä töitä riittää, ehkä siksi, että yhdelle pojalle voi maksaa vähemmän kuin isommalle porukalle. Nicaragualaisilla on näinä päivinä paljon syitä laskea rahansa tarkasti.
"Olen ollut täällä töissä jo kolmena vuotena. Tänään olen saanut kokoon yli sata córdobaa. Vien rahat kotiin äidille. Hän käyttää rahat ruokaan ja koulun kuluihin", kuudesluokkalainen selittää.
Toisetkaan pojat eivät kehu yhtään suuremmilla ansioilla. Sata córdobaa, runsaat kolme euroa, on päiväpalkka monessakin ammatissa.
Hautausmaalla raha ei tule ainakaan helpommalla: mittari näyttää yli 30 astetta ja kirkas auringonpaiste kertautuu valkoisista pinnoista.
Lähes kaikki haudanpesijät valittavat työn vähyyttä, sillä moni omainen hoitaa hautatyöt tällä kertaa itse. Vaikka pesijät eivät nyt siitä puhukaan, he tietävät, että maailmantalouden kriisi heijastuu keskiamerikkalaiselle hautausmaallekin.
Nicaraguan talous on kovin riippuvainen ulkomaankaupasta, ja kansalaisilla on vähemmän rahaa käytössään. Vainajien päivänä ei kuitenkaan jätetä hautoja hoitamatta, mutta siitä voi selvitä aikaisempaa vähemmällä rahalla.
Hautausmaan portilla kukkien myyjät piirittävät jokaisen tulijan houkuttelevilla krysanteemikimpuilla.
Myyjät, jotka ovat ostaneet kukkansa puutarhoista tai tukkumyyjiltä, kertovat, että välittäjät ovat nostaneet hintojaan. Hautausmaan portilla ei kuitenkaan voi pyytää kimpusta paljon enempää kuin viime vuonnakaan.
Tasaraha, 10 ja 20 córdobaa, on hinta, johon on aina totuttu.
Myyjien keino saada siedettävä kate on pienentää kimppuja. Ostajat taas kiertävät myyjältä toiselle ja etsivät rahalleen parhaan vastineen.
Myyjät sanovat, että tänä vuonna käteen on jäänyt vähemmän kuin aikaisemmin, mutta kaikki vainajien päivän kaltaiset pienetkin myyntimahdollisuudet on käytettävä hyväksi.
Granadan ja kaikkien Nicaraguan kaupunkien kaduilla kiertää paljon pientavaran kauppiaita.
Harjanmyyjistä alkaen he kaikki kärsivät maailmatalouden heijastumisista, rahan kierron ehtymisestä.
Kun päivän myynti leikkautuu muutamallakin kolikolla, pieniin tuloihin tottuneen kauppiaan on tingittävä edelleen omasta toimeentulostaan.