On puhuttu paljon siitä, miten hyviä ystäviä sosiaalidemokraattiset pääministerit Tage Erlander (1901-85) ja Karl August (K.A.) Fagerholm (1901-84) olivat keskenään. Mutta kun on lukenut Tage Erlanderin viimeisimmän päiväkirjaniteen, joka koskee vuotta 1955, joutuu kysymään, oliko se todellista ystävyyttä.
Erlander maalaa ystävästään ja aateveljestään kuvan, joka on aivan muuta kuin se väritön hahmo, joka häämöttää Erlanderin kuusiosaisissa virallisissa muistelmissa. Ne julkaistiin kolme vuotta ennen hänen kuolemaansa vuonna 1982.
Juuri ilmestyneessä viimeisimmässä päiväkirjaniteessä Erlander osoittaa sekä huolta että ärtymystä suomenruotsalaisen aateveljensä takia, joka on turhan ihastunut jaloihin juomiin, joita oli tapana tarjoilla, kun pohjoismaiset puoluetoverit kohtasivat.
Tulee vaikutelma, että Erlander, joka itse suhtautui "ryypiskelyyn" pidättyvästi, odotti henki kurkussa, mitä tapahtuu, kun hänen ystävänsä Fagerholm on mukana päivällispöydässä ja etenkin, kun tämän on määrä pitää puhe.
Erlander oli ilmeisen huojentunut, että Fagerholm käyttäytyi asiallisesti, kun puolue tammikuussa 1955 osoitti kiitollisuuttaan valtiopäivät jättävälle kansanedustaja Axel Möllerille, ja kirjoitti: "Fagerholm käyttäytyi arvokkaasti ja oli täysin vapaa niistä skandaalimaisista sanankäänteistä, joilla hän loisti puhuessaan tanskalaisen Hedtoftin 50-vuotispäivillä. Else [Kleen, Axel Möllerin vaimo] kertoi inhoavansa Fagerholmia, joka "lemuaa viinalta ja tupakalta ja antaa eriskummallisten ihmisten tarjota itselleen kapakoissa, joissa vetää änkyräkännit ja munaa itsensä".
Erlander huomasi myös, että Fagerholm vaikutti tässä päivällistilaisuudessa "lopen uupuneelta" yöllisten ryyppäjäisten jäljiltä. Fagerholmin juomatapoja kuvailtiin seikkaperäisesti ja harmistuneesti jo päiväkirjan ensimmäisessä niteessä, joka kattaa vuodet 1945-49. Kun sosiaalidemokraattien johtajat pitivät kokousta Oslossa tammikuussa 1947, Fagerholm sortui täysin. "Fagerholm oli hirvittävä. Hän haistatti kokoukselle pitkät, mutta tuli kyllä mukaan junaan ympäripäissään ja istui sotki vaununosastoni savukkeillaan", Erlander kirjoitti.
Lukijaa kuvaukset järkyttävät ja saavat pohtimaan, millaista Ruotsin ja Suomen puoluejohtajien välinen paljonpuhuttu ystävyys olikaan. Mutta ehkä vasta kun ollaan tosi ystäviä ja välitetään, voidaan purkaa tunteita ja kirjoittaa myös armottomia totuuksia.
Päiväkirjassa paljastetaan toki myös suomalaisten voimakkaita tunteita ruotsalaisia kohtaan. "Presidentti Kekkonen oli hyvin närkästynyt ruotsalaisten oppimestarimaisesta asenteesta siihen, oliko Suomen soveliasta liittyä Pohjoismaiden neuvostoon."
Erlander huomauttaa, ettei hän itse pystynyt muistamaan Ruotsin hallituksen esittäneen asiasta kriittistä lausuntoa. Tosin päiväkirjasta ilmenee Suomen Tukholman suurlähettiläälle Georg Gripenbergille esitetty neuvo noudattaa "tiettyä varovaisuutta".
Erlander jatkaa, että Kekkonen oli sosiaalidemokraattisen ministeri Eero Wuoren mukaan kuulostellut Moskovan kantaa Suomen mahdollisesta liittymisestä Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi. "Jos tulee ilmi, ettei Kekkonen uskaltanut ottaa kantaa pelkästään Suomelle kuuluvaan kysymykseen kääntymättä ensiksi Moskovan puoleen, hän on Wuoren käsityksen mukaan kuollut mies. Itse en ole asiasta yhtä varma. En kuitenkaan aio antaa asian vuotaa julkisuuteen", Erlander kirjoitti.
Erlanderin poika, professori Sven Erlander on julkaissut isänsä käsinkirjoitetut päiväkirjat nopeassa tahdissa neljän vuoden aikana nimellä "Päiväkirjoja". Ne ovat sävyltään hyvin henkilökohtaisia ja niissä on lukuisia sivalluksia niin ystävien kuin vastustajienkin suuntaan.