Vielä viikko sitten sunnuntaina kello 14 paikkeilla SDP:llä kuviteltiin olevan kaksi puheenjohtajaehdokasta: Erkki Tuomioja ja Eero Heinäluoma. Heinäluoman odotettiin ilmoittautuvan Turussa ehdolle, ja hänen piti korjata koko potti SDP:n kesäkuun puoluekokouksessa Hämeenlinnassa. Kun Heinäluoma aloitti puheensa ja kertoi, että hänellä riittää virtaa, Yleisradio ja STT välittivät maailmalle pikavauhtia tiedon, että Heinäluoma haluaa jatkaa.
Uutinen oli hätiköity. Vain muutama minuutti myöhemmin Heinäluoman suusta jysähti demarit ja maan ällikällä lyönyt ilmoitus, ettei hän tavoittele toista kautta. Normaalilogiikan mukaan tien olisi pitänyt avautua ainoalle jäljelle jääneelle ehdokkaalle puoluejohtoon, jonne Tuomioja on pyrkinyt pitempään kuin kukaan toinen demari.
Mutta punaista mattoa ei levitettykään Tuomiojan eteen. Hänelle ilmaantui kilpailijoita kuin sieniä sateella: Jutta Urpilainen, Miapetra Kumpula-Natri, Tarja Filatov, Johannes Koskinen... Ja lisää tullee tällä viikolla. Yht´äkkiä kokemukseltaan lähinnä puoluesihteeritasoisetkin poliitikot alkoivat elätellä suuria unelmia SDP:n johtamisesta ja pääministeriydestä.
Politiikan kiemurat ovat välillä eriskummallisia. Tuomioja seuloitui jo kolme vuotta sitten ainoaksi demariksi, joka pystyi haastamaan uskottavasti Heinäluoman puheenjohtajakilvassa. Hän menestyi suhteellisen hyvin puheenjohtajavaalissa ja yllätti Heinäluoman tukijat äänimäärällään.
Nytkin Tuomioja on jo ilmoittautuneista ja mahdollisesti ilmoittautuvista ehdokkaista tiedoiltaan, taidoiltaan, osaamiseltaan ja monilta muiltakin ansioitaan kiistaton ykkönen. Demariaktiiveista ei löydy toista yhtä meritoitunutta poliitikkoa kuin hän. Vain Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen voisi vetää kokemuksensa ja taustansa puolesta vertoja Tuomiojalle, mutta hän ei ole enää käytettävissä poliittisiin tehtäviin. Niin hän on tähän asti vakuuttanut.
Tuomioja on muun muassa entinen kaksinkertainen ministeri, entinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, entinen Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja pitkäaikainen kansanedustaja. Tuomiojalla on tohtorin tutkinto, hän on kirjoittanut mainioita tietokirjoja, ja hänen kielitaitoaan voi vain kadehtia. Hän on nopeaälyinen ja terävä kuin partaveitsi, ja kun hän osaa myös asiansa, nuo ominaisuudet tekevät hänestä taitavan mediaesiintyjän. Hän on ahkera ja aina nenä kiinni kirjassa. Hän tuli tutuksi jo teinipoikana varhaiskypsänä tietäjänä, kun hän voitti television Tupla- ja kuitti-ohjelman pääpotin.
Tuomioja luonut laajan ihmissuhdeverkoston yli 40 vuotta kestäneen julkisen toimintansa aikana Suomessa ja ulkomailla. Hän oli SDP:n kannattajien keskuudessa äsken tehdyssä kyselyssä suosituin puheenjohtajaehdokas. Muutama viikko aiemmin Tuomioja oli napannut ykköspaikan kysyttäessä, kuka olisi paras henkilö SDP:n presidenttiehdokkaaksi Tarja Halosen jälkeen.
Jokin Tuomiojassa kuitenkin kiikastaa SDP:n järjestöväen keskuudessa, koska fanfaarit eivät soi hänelle. Tuomioja kelpasi kyllä Heinäluoman haastajaksi, mutta häntä siinä roolissa tukeneetkin ovat ottaneet nopeasti etäisyyttä häneen uudessa tilanteessa. Vierastajissa on niitäkin, joille Tuomiojan punaisuus olisi mieluisampaa kuin Paavo Lipposen linja tai Heinäluoman versio siitä, "pari piirua ihmisen suuntaan". Ikäkin vaikuttaa nyt rasitteelta, vaikka Tuomioja on 61-vuotiaaksi melkoinen kuntoihme.
Tärkein syy hyljeksimisreaktioon on taistelu SDP:n linjasta. Puolueessa on paineita korjata linjaa vasemmalle, mutta Tuomiojan pelätään tekevän liian radikaalin kurssinmuutoksen, ja hänen valintansa voisi osoittautua SDP:lle kuoleman suudelmaksi. Pelko siitä yhdistää myös Lipposen ja Heinäluoman porukoita. SDP:ssä on myös niitä, joiden mielestä puolueen pitäisi liikkua kohti keskustaa, koska siellä on uusia potentiaalisia äänestäjiä. Vanhat, kommunistitaustaiset "vassarit" kun eivät äänestäisi koskaan demareita.
Toinen syy hyljeksimisreaktioon Tuomiojan persoonassa. Hän on ollut aina oman tiensä kulkija. Monia demareita ärsyttää se, että hän on ollut yhdessä tekemässä vaikeita päätöksiä, mutta se ei ole estänyt häntä kritisoimasta niitä melkein heti, kun muste päätöksissä on kuivunut. Kolmas syy on se, että naisbuumi sai ilmaa ja uskottavuutta siipien alle, kun Heinäluoma ei olekaan tien tukkona.
Tiistaina Ouluun tulevan Tuomiojan peliä ei ole silti vielä pelattu, ellei hän sitten luovu Filatovin hyväksi. Kaikki haastajat ovat hänen rinnallaan köykäisiä. Yksi hyvä linjankorjauspuhe voisi tehdä ihmeitä Tuomion uskottavuudelle.