Lapin lentojätkä rento komeilee Erkki Liikasen uuden albumin otsikkona. Levyllä taiteilija viestii kymmeniä vuosia kestäneestä rakkaudestaan Lappiin – sen maisemiin, ihmisiin ja tarinoihin. Liikasen mukaan rakkaus ei ollut hitaasti hiipivää sorttia, vaan se iski kerralla.
Idea levystä sai alkunsa jo 1980-luvulla. Ajatusta maisteltiin aika ajoin Liikasen ystävän, Saariselällä toimivan Riekkohotellien toimitusjohtajan Paavo Holopaisen kanssa.
Holopainen kertoi Rovaniemellä järjestetyssä levyn julkistamistilaisuudessa, että hirveä, väkisin synnytetty mainoslaulukulttuuri vaihtoi lopulta puheet teoiksi.
"Keräsin näitä Lapin mainoksia kokoelman ja viimein mitta täyttyi", hän luonnehti.
Holopainen lähti tuottajaksi ja Riekkoparvi Oy:n kautta rahoittajaksi hankkeelle. Vajaan 33 000 euron (miltei 200 000 markan) panostuksella syntyi seitsemän uuden sävellyksen ja viiden uudelleen sovitetun ikivihreän Lappiaiheinen kokoelma.
Liikanen puolestaan korosti, ettei levyä lähdetty edes tarjoamaan alan yhtiöille.
"Levy-yhtiöitä olisi ollut vaikea saada kiinnostumaan tällaisesta ei-diskokamasta. Helvetin kalliiksihan se tuli, mutta toivottavasti Paavo saa omansa pois", hän heitti.
Liikasen mukaan laulut ovat hyvin lähellä hänen omaa sydäntään. Ne eivät ole läpi linjan sitä leimallista hauskaa, johon kuulijoiden mieli laulajan usein on liittänyt.
Siitäkin huolimatta, että monet Lapin tarinat taittuvat monesti juuri hauskan suuntaan. Lauluissa myös tunnelmoidaan paljon ja kerrotaan oikean elämän ihmiskohtaloista.
Tarinoilla on kuitenkin vankka osansa. Liikanen muisteli esimerkkinä ylälappilaista kertomusta paikallisen oppaan ja tunnetun helsinkiläisen pankinjohtajan riekkoretkestä.
Vieras vaati oppaan ampumaa riekkoa, vaikka pankkimies itse oli osunut lähes saappaisiinsa. Asia ratkaistiin perinteisesti ”perseeseen potkimalla”. Ensin sai tuhdin potkun johtaja, jonka jälkeen opas heti suosiolla luovutti, kun lintukin oli niin pieni.
Laulajan Lapin kuume iski heti ensimmäisellä pohjoisen kiertueella Veikko Ahvenaisen orkesterin kanssa 1960-luvun alun kelirikoissa. Revontulet ja Ivalossa esitetty yleisötoive kuulla Barbara Streisandin Memories joikaten loivat vahvan pohjan hulluudelle.
Ihmiset, tarinat ja maisemat olivat vahvasti iskostuneet sieluun, kun ratkaisu levyn tekemisestä viimein tehtiin. Kappeleiden synnyttäminen vaati vain oikean tahtotilan. Prosessi oli varsin nopea, sillä ainekset olivat valmiina.
Albumin seitsemän uutta laulua ovat pääosin Liikasen omaa käsialaa. Ikivihreistä ovat mukaan mahtuneet muun muassa Lapin äidin kehtolaulu ja Inarinjärvi.