Yksi aikakausi suomalaisessa huippukiekkoilussa päättyy toukokuussa Moskovassa, missä Erkka Westerlund päävalmentajana vilkuttaa jäähyväisensä leijonille. Suomalaiseen jääkiekkoiluun viimeiset 35 vuotta tavalla tai toisella puumerkkinsä jättänyt mies väistyy parrasvaloista ja vetäytyy suurista otsikoista kuin tuosta vain.
Näköalapaikka Suomi-kiekon huipulta vaihtuu tylsältä kalskahtavaan Vierumäen urheiluopiston rehtorin virkaan, jota hän tosin on hoitanut päävalmentajan työn ohella päällekkäin jo viime syksystä alkaen.
Haikeudesta ei vielä ole tietoakaan.
- Tässähän vain kiihdytetään kohti loppusuoraa, Westerlund kiteyttää MM-kisojen aattoviikolla.
Valtaako haikeus mielen sitten, kun MM-kisat ovat todella ohi ja ex-päävalmentaja pääsee kaipaamaansa luonnon rauhaan keskelle rauhallista kampusta.
- Ihmisluonne on sellainen, että se mittaa koko ajan itseään ja toisia. Käykö tässä nyt sitten niin, että kun yhtäkkiä ei olekaan mitään ulkopuolista painetta, sitä yhtäkkiä jääkin kaipaamaan, Westerlund miettii kuin tutkija konsanaan.
Toisaalta - virka rehtorina ei ole mikä tahansa "tavallinen työ"
- Minulla on ihan varmasti laaja-alainen mahdollisuus vaikuttaa suomalaiseen jääkiekkovalmennukseen. Paljon laaja-alaisempi kuin leijonavalmentajana, Westerlund muistuttaa.
Tässä onkin jutun juoni. Ikäisekseen (50 vuotta) erittäin kokenut Westerlund haluaa kantaa huolta Suomi-kiekon kirkkaasta kokokuvasta.
- Lähivuodet ovat hallinnassa, mutta kun mennään yli viiden vuoden päähän, maamme vapaaehtoisvalmentajat vanhenevat ja joutuvat jäämään sivuun.
Hän haluaa kiinnittää erityistä huomiota valmennuksen ohjaamiseen entistä ammattimaisempaan suuntaan.
- On huolehdittava, että junioritoiminnan valmennuksen laatu pysyy korkeana. Meidän pitää pystyä satsaamaan lisää juniorivalmentajakoulutukseen, jotta nuorillakin olisi päätoimisia valmentajia. Tämä on asia, jossa meillä on kiire, Westerlund katselee ongelmakohtaa, joka on kenties hänen suurin haasteensa Vierumäellä.
Sitä ennen Westerlundin on mentävä pää edellä kohti hektisempää haastetta. Moskovassa hän ja koko leijonajoukkue käyvät läpi kiirastulen, joka ei ole tarkoitettu heikkopäisiä varten. Suomen kansa odottaa - ja ennen kaikkea vaatii - menestystä.
Valmennuksesta ei kannata kantaa huolta, koska viime kausi meni viittä vaille nappiin. Westerlundin alaisuudessa Suomi haki Torinosta olympiahopeaa ja Riiasta MM-pronssia.
- Turnaukset ovat osoittaneet, että meillä on terävä kansainvälinen kärki. Nuoret saavat koko ajan lisää vastuuta ja menevät eteenpäin, Westerlund mainitsee pureutumatta Moskovan kisojen pelillisiin tai tavoitetta koskeviin yksityiskohtiin.
- 1978 alle 18-vuotiaiden EM-kulta oli alkuräjähdys. 1988 Calgaryn olympiahopea opetti meille kaikille, että Suomi voi lähteä jokaiseen arvoturnaukseen hakemaan korkeinta täyttymystä. Suomen jääkiekkoilu on hivuttautunut suurten joukkoon ja kiivennyt noususuuntaisesti eteenpäin viimeiset 30 vuotta, Westerlund muotoilee.
Moskova ei olisi Moskova, eikä Venäjä Venäjä - ellei tarvitsisi kantaa huolta pelin ulkopuolisista muuttujista.
- Kisamenestys ei ratkea niiden neljän tunnin aikana, jotka joukkue viettää Areenalla. Se ratkeaa niiden 20 tunnin aikana, jolloin ei pelata, Westerlund painottaa.
Ja nyt tulee faktaa pöytään.
- Siinä maassa vallitsee tietty rajoittuneisuus ja ajan kanssa toimiminen. Liikkuminen paikasta toiseen on suuri ongelma, kun puolen tunnin matkaan tuhraantuukin yhtäkkiä puolitoista tuntia.
Viime joulukuun Rosno-cupissa kävi juuri näin.
- Matka hotellilta Areenalle kesti kaksi tuntia. Mitä siitä tulee, jos joukkue joutuisi istumaan päivässä kuusi tuntia bussissa, Westerlund ihan puuskahtaa.
- Siinä tarvitaan ilman muuta paikallisten viranomaisten apua.
Venäjän mafiasta puhutaan paljon. Mietityttääkö pelaajien turvallisuus, yleensä ottaen turvajärjestelyt?
- Vuosien varrella turvajärjestelyt ovat Areenoiden liepeillä kehittyneet koko ajan, mutta hotelleilla eivät niinkään. Toisaalta en ole huolissani tällaisista asioista. Uskon viranomaisten tapaan hoitaa asiat, Westerlund rauhoittelee.
Entäpä Westerlundin paljon puhuttu testamentti seuraajilleen Doug Sheddenille ja Jukka Jaloselle.
Evästyksiä, ohjeita, toiveita?
- SM-liigan rooli on suuri, se on oikea pelaajatehdas. Turnaukset ovat niin lyhyitä periodeja, ettei oikeastaan voi muuttaa mitään toimintatapoja, Westerlund ajattelee.
20 sekuntia myöhemmin, ajatuksen kirkastuttua, Westerlund onkin hiukan toista mieltä.
- Ajattelen Sheddeniä ja Jalosta enemmän parina kuin yksilöinä. Jos he haluavat tehdä muutoksia, ja ehkä pitääkin tehdä muutoksia, pitää lähteä yksinkertaistamaan ja selkiyttämään tiettyjä juttuja.
Siis mitä?
- Meillä on pelaajia, jotka ovat olleet 20 vuotta Pohjois-Amerikassa. Jääkiekkoliiton organisoima valmennustieto ja -taito katkeavat saman tien kun pelaaja lähtee sinne. Ehkä keskusteluyhteyden ja yleensä valmennustuen pitäisi jatkua pelaajien kanssa myös NHL-vuosien aikana. Yhteydeksi ei riitä, että heitä kerran vuodessa kysytään kisoihin.