Olen lähestynyt hallituksen kärkikolmikkoa sähköpostitse, kun aktiivimallin ensimmäinen osa toimeenpantiin. Luonnollisestikaan en saanut vastauksia viestiini, puhumattakaan siitä, että yritysmaailmassakin vaikuttanut pääministerimme olisi tarjonnut ideoita erityistarpeisen nuoreni työllistymiseksi, vaikka niitä pyysinkin.
Esitin huoleni erityistarpeisten aikuisten asemasta työmarkkinoiden ja aktiivimallin myllerryksessä, jossa yksilölle on asetettu uhkakuvien ja rangaistuksen pelossa velvoitteita täyttää monin eri tavoin oma osuutensa tuottavuudesta yhteiskuntamme rattaissa.
Erityistarpeiset ja vammaiset sekä pitkäaikaissairaat tulisi huomioida näillä muuttuvilla markkinoilla, jossa kova tavoite tuntuu olevan työttömän vähäistenkin tulojen leikkaaminen. Minkäänlaista porkkanaa ei ole tarjolla, uhkia ja rangaistuksia kylläkin.
Nyt erityistarpeisia ihmisiä on tarkoitus raipata aktiivimallilla numero kaksi lisäämällä velvoitetta raportointiin ja vastuuttamalla jokainen yksilö omaan työnhakusuunnitelmaan raportteineen sekä hakemaan neljää työpaikkaa kuukaudessa. Eikä mitä tahansa työtä vaan sellaista, joka on mahdollista omille kyvyille. Te-toimistoilla ei olisi velvoiteta tarjota sopivia työpaikkoja niin kuin nyt on.
Olin jo aiemmin huolissani erityistarpeisista aikuisista, joiden ei rajoitteidensa vuoksi kuuluisi olla te-keskuksen listoilla työnhakijoina, mutta yhteiskunnalla ei ole tarjota heille asiallista tukea.
Usein nämä aikuiset ovat elämänsä aikana läpikäyneet suuria haasteita, lukemattomia tutkimuksia ja kuntoutuksia, ylittäneet itsensä useaan kertaan ja pyrkineet parhaansa mukaan elämään osana tätä yhteiskuntaa.
Usein he tarvitsevat tukea hallitakseen arkea eivätkä osaa tai pysty hoitamaan virallisia asioitaan ilman tukea ja ohjausta. Heidän joukossaan voi olla jo syrjäytyneitä, vaikeista oppimishäiriöistä oireilevia, tai ihmisiä, joille sosiaaliset tilanteet ovat ylipääsemättömän hankalia muun muassa neurobiologisista oireista johtuen.
He saattavat tarvita voimakasta ohjausta pystyäkseen suoriutumaan rutiininomaisista tehtävistä. Nykyajan työpaikoilla ei ole tarjota tätä, vaan työntekijän tule olla ripeä, oma-aloitteinen ja innovatiivinen tuloksentekijä.
Näitä vaikeista neurobiologisista oireista kärsiviä aikuisia on edelleen työmarkkinatuella, vaikka on selvää, etteivät he kuulu sinne. Työministeri Lindström on useassa haastattelussa antanut ymmärtää, että hallitus on tiedostanut näiden ihmisten vaikean aseman ja se tullaan huomioimaan. Ainoa, mitä hallitus heille tarjoaa, on uudet äärirajoille venyttävät velvoitteet sekä tulojen leikkaaminen, joka tämänkaltaisilla ihmisillä on automaatio heidän ollessa kyvyttömiä täyttämään aktiivimallin ehdot täysimääräisinä.
Suomi on saanut huomautuksia siitä, että työmarkkinatuki on liian alhainen. Hallituksemme kuitenkin ohittaa moitteet ja asettaa kiky-sopimuksen vastaisesti (kiertotietä käyttäen) uusia leikkauksia nimenomaan näihin alhaisimpiin tukiin.
Olisiko nyt aika tarttua kiinni heikompiosaisten hätään ja tehdä inhimillistä politiikkaa. Suomen tulee panostaa jokaiseen asukkaaseen, vaikka hän ei olisi hyvin toimeentuleva yritysjohtaja tai markkinointipäällikkö.
Satu Pietilä
äiti, sairaanhoitaja
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.