KommenttinaKauko Nurmoksen (Kaleva 10.12./Lukijalta) kirjoitukseen esitämme muutamia näkökohtia mineraalivillojen puolesta. Kirjoittajan faktojen ja päättelyketjun syy-seuraussuhteiden esittämisessä oli puutteita, asia, johon toivomme parempaa syventymistä julkisessa keskustelussa.
Mineraalivillaeristeet ovat olleet markkinoilla jo ennen 1960-lukua, vaikka ovatkin markkinaosuuttaan lisänneet voimakkaimmin juuri teollisen rakentamisen aikakaudella kaupungistumisen lisääntyessä. Jos rakenteiden homehtuminen johtuisi mineraalivillasta, ei muissa rakennuksissa kuin villalla eristetyissä pitäisi homevaurioita esiintyäkään – näin ei kuitenkaan ole.
Ympärillämme olevassa ilmassa on aina muun muassa homesienten itiöitä ja niitä löytyy kaikkialta rakennetussa ympäristössämme. Ongelmaksi nämä itiöt muodostuvat, kun niille luodaan suotuisat elinolosuhteet. Tämä tarkoittaa hiukan yleistäen olosuhteita, joissa lämpötila on yli nolla astetta tai mieluummin yli +10 astetta, suhteellinen kosteus pitkään yli 75–80 prosenttia ja homesienen ravinnoksi kelpaavaa orgaanista ainesta saatavilla.
Myöskään kovin emäksiset tai happamat olosuhteet eivät ole yleensä homeille eduksi.
Koska ihminen viihtyy korkeahkoa kosteutta lukuun ottamatta muuten samanlaisissa oloissa, joudumme homeiden kanssa kasvokkain käytännössä aina, kun kosteus nousee riittävän pitkäksi aikaa em. raja-arvojen yläpuolelle. Tämä on yksi oleellisista syistä miksi pyrimme rakentamaan rakennukset niin, että ne myös pysyvät kuivina.
Tiedossamme ei ole rakennusta, jonka homeongelma olisi johtunut mineraalivillan käytöstä eristemateriaalina. Homeongelma on usein seurausta rakenteen kastumisesta ja huonosta kuivumisesta. Homeetonta rakentamista, tai sellaista aikaa, jolloin rakennetut rakenteet eivät homehtuneet, ei ole olemassakaan.
Mineraalivillan sisällä, kuten minkä tahansa avohuokoisen materiaalin (puru, kuitulevy, tojalevy) sisällä olevassa ilmassa on samoja epäpuhtauksia kuin ulkoilmassakin – mutta ne eivät siellä lisäänny tai aiheuta terveyshaittaa ilman rakenteen kastelemista.
Mineraalivillakuidut ovat epäorgaanisia, keraamisia kuituja. Mineraalivilla ei ime itseensä kosteutta ympäröivästä ilmasta, joten mineraalivilla pysyy vaihtelevissakin ilmasto-olosuhteissa kuivana. Niihin ei juuri em. syystä kerry kosteutta, joka mahdollistaisi homeitiöiden kehittymisen sienirihmastoksi ja lisääntymisen. Tästä on olemassa myös tutkittua tietoa muun muassa VTT:n ja TTY:n tekemänä.
Vaikka aika kultaa muistot, on aika hauskaa verrata 1960-luvun näkemystä kymmenen senttimetrin lämmöneristekerroksen riittävyydestä nykyisiin energiatehokkuusvaatimuksiin. Nykyisin seiniin laitetaan noin 20 senttimetriä eristettä. Niinpä on mustavalkoinen putkitelevisio muuttunut hiukan eri näköiseksi ja uudessa Corollassa on vanhaan verrattuna isommat vanteet ja ilmastointi. Kehitys kehittyy, onneksi.
Haluamme rakentaa kestävästi ja läpinäkyvästi. Meille kestävä rakentaminen tarkoittaa muun muassa sitä, että eristeet toimivat turvallisesti ja kestävät rakennuksessa riippumatta siitä, onko suunniteltu käyttöikä 30 vai 300 vuotta. Yksikään rakennusmateriaali ei huonosti suunniteltua tai virheellisesti toteutettua rakennusta pelasta ja vastaavasti kaikilla materiaaleilla voi onnistua, kun tietää mitä tekee.
Rakentajat eivät ole tehneet 50 vuotta sutta. Suurin osa rakennuksista on hyviä ja käyttökelpoisia, vaikka myöskään virheetöntä rakentamista tai rakennusta ei ole olemassa. Mineraalivilla on kuitenkin myös yksi vikasietoisimmista materiaaleista ja siinäkin mielessä turvallinen valinta.
Kimmo Huttunen
RI, suunnittelijapalvelu
Jussi Jokinen
DI, kehityspäällikkö
Saint-Gobain Finland Oy/ISOVER
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.