Pääministeri Fredrik Reinfeldt aikoo eristää populistisen äärioikeiston ulos Ruotsin politiikasta. Keino on huono. Se vain kasvattaa nationalistien suosiota.
Ruotsin pääministerin työhuoneesta kuuluu kummia. Maltillista kokoomusta, moderaatteja edustava pääministeri Fredrik Reinfeldt kertoi Helsingin Sanomissa halustaan eristää sikäläinen äärioikeistopuolue ruotsidemokraatit parlamentaarisesta päätöksenteosta.
Taustalla on ajatus pitää ruotsidemokraatit mahdollisimman kaukana vallasta ensi vuonna pidettävien valtiopäivävaalien jälkeen. Olipa Jimmie Åkessonin johtaman oikeistopuolueen kannatus mikä tahansa, Reinfeldt haluaa minimoida sen vaikutuksen tulevaan hallitusratkaisuun.
Pahinta Reinfeldtin mukaan olisi, että ruotsidemokraatit nousisivat vaa’ankielen asemaan, käytännössä hallituspohjan ratkaisijoiksi. Pääministeri on saanut ruotsidemokraattien vastaiseen rintamaan kuusi muuta puoluetta.
Äärioikeistoa eristäessään Reinfeldt noudattaa vuosia sitten ilmoittamaansa linjaa. Pääministeri sanoi kolmisen vuotta sitten, että nationalistinen ja maahanmuuttajia rasistiseen sävyyn halveksiva ääripuolue täytyy sulkea poliittisesti erilleen. Ruotsidemokraateille ei saa antaa siivuakaan valtaa, vaikka puolue sattuisi vaaleissa sellaiseen oikeuttavan valtakirjan kansalta saamaan.
Monessa Euroopan maassa liberaalit hallitukset ovat Reinfeldtin mukaan lähteneet liehittelemään äärioikeistoa ja tekemään heille myönnytyksiä.
Reinfeldt sanoo, että Ruotsin hallitus ei aio missään oloissa ryhtyä veljeilemään muukalaisvihaa ja yhteiskunnan sulkemista vaativan ryhmittymän kanssa.
Ruotsin pääministeri toimii vahvan näkemyksensä mukaisesti, mutta samalla hän unohtaa erään kansanvaltaisen järjestelmän perusperiaatteen: vaalit ratkaisevat. Demokratiassa äänestäjillä täytyy olla mahdollisuus vaikuttaa harjoitettuun politiikkaan.
Ennakolta tehdyillä kabinettisopimuksilla ei pidä sulkea jotakin puoluetta päätöksenteon ulkopuolelle, vaikka kyseessä olisi yhteiskunnan avoimuuden ja suvaitsevaisuuden puolustaminen.
Suomesta voisi viimeisimpien vuoden 2011 eduskuntavaalien kokemuksella lähettää Ruotsiin sellaisia terveisiä, että tekeepä jytky miten kipeää tahansa, siihen on demokratiassa sopeuduttava. Kun kansa puhuu, niin pulinat joutavat pois.
Tosin kahdella populistipuolueella, Suomen perussuomalaisilla ja ruotsidemokraateilla on merkittäviä ohjelmallisia eroja. Perussuomalaiset on maltillisempi. Se ei esimerkiksi halua Suomen eroavan EU:sta tai esitä paluuta rotupuhtaammalle 1950-luvulle kuten ruotsalaispuolue tekee.
Reinfeldtin kannattaisi vain uskoa demokratian kykyyn korjata itsensä. Vaaleilla saatu valta on demokratiassa paitsi makeaa myös velvoittavaa. Hallituksessa puolueet joutuvat toimimaan vastuullisemmin ja laajempia näköaloja huomioon ottaen mitä oppositiossa möykätessään.
Ehkä joutavat höpöpuheet unohtuisivat, kun eurooppalaiset populistipuolueet huomaisivat millaista on kantaa vastuuta ja toimia aidossa todellisuudessa.