Euroviisujen maine laulukilpailuna on painunut pohjamutiin, mutta silti heti kolme ensimmäistä aktia tekivät kaikkensa alittaakseen ankeimmatkin odotukset.
Sveitsi -- tussulla konerytmillä hissutteleva mössöballadi, joka loppua kohden kasvoi mahtipontiseksi painajaiseksi. Moldovan kolkon konebiisin räppäyskohta taisi olla yksi koko illan antikliimakseista. Ja jos Israelin Ze hazman -kappale olisi eläin, sillä olisi miljoonassa vuodessa mahdollisuus kehittyä amebaksi.
Muutamin poikkeuksin samaa lystiä tarjottiin läpi finaalin. Eurohumppaa, jumppaa, anteliaita kaula-aukkoja ja puolipaljaana värisseitä pakaroita. Musiikin saralla on alemmaksi vaikea päästä.
Saksa toi Ateenaan eläkeläisbingon taustamusiikiksi sopivaa ravintolakantria ja Britannia liian monta kertaa luokalle jääneen Pikku G:n. Makedonian uhkean laulajattaren musiikilliset lahjat ponnahtelivat näyttävästi koreografian tahtiin.
Tiedetään, tiedetään. Eurovision laulukilpailut ovat jo aikaa sitten muuttuneet roskakulttuuriksi ja camp-huumoriksi, jota on hedelmällisintä lähestyä ironian ja hekottelun kautta.
Mutta silti ei naurattanut, ja lauantaisen viisufinaalin lopputuloksesta päätelleen Euroopassa asuu paljon samoin ajattelevaa väkeä.
Perinteisten viisufanien lisäksi Lordi herätti sellaisen yleisönosan, joka on aiemmin tuntenut itsensä Euroviisujen suhteen täysin ulkopuoliseksi ja välinpitämättömäksi.
Lordin hirviömäinen voitto saattoi olla valtavirrasta sivuun sysättyjen ja päähän potkittujen voitto, mutta se oli myös itse musiikkinsa säveltävän ja soittavan oikean rockyhtyeen triumfi.
Lordin kehittäjän, rovaniemeläisen Tomi Putaansuun lujakalloinen omaan visioon uskominen rökitti häthätää kisoihin kootut sekundarallit ja botoxin silottamin kasvoin irvistelevät laululintuset.
Hard Rock Hallelujahin ylivoima oli samalla rock- ja metalliväen voiman- ja solidaarisuuden näyttö.
Esimerkiksi Euroopan johtava raskaan rockin erikoislehti Kerrang! kampanjoi verkkosivuillaan Lordin puolesta, ja vastaavia taistelukäskyjä oli internet pullollaan.
Vaikka Hard Rock Hallelujah soi kaukana raskaan rokin taiteellisesta huipusta, Lordi veti kunnon shown, laittoi pommit paukkumaan ja hoiti pojan kotiin. Hirviökonsepti näytti ja kuulosti sympaattiselta, laimeassa viisuympäristössä suorastaan huikean viihdyttävältä.
Mutta mitä tästä opimme me pelkurit, jotka vielä äsken tärisimme tuulipuvuissamme markettien kulmilla kauhistelemassa Lordia ja voihkimassa, kuinka ulkomaalaiset nyt nauravat meille?