Sika- ja hauvelivertauksissa ei ole mitään uutta. Perussuomalaisten lohdutukseksi voi sanoa, että moni aviossa oleva heteronainen uskoi jo 1990-luvulla olevansa rekisteröidyssä parisuhteessa sian kanssa.
Viikon hahmo on perussuomalaisten kansanedustaja Pentti "Hauveli" Oinonen. Kun eduskunta keskusteli homo- ja lesboparien adoptio-oikeudesta, Oinonen rinnasti sukupuolivähemmistöt reippaasti koiriin.
Syntyi kuhina ja kohina. Eduskunnan puhemies pyysi Oinosta poikkeamaan juttusilla, eivätkä eduskuntakollegat peitelleet paheksuntaansa. Edustaja Oinonen koki muodonmuutoksen kuin Kafkan kirjassa. Hauveleista puhunut mies muuttui silmänräpäyksessä siaksi.
Hän pyysi myöhemmin puheitaan anteeksi, mutta ilmoitti samalla, ettei kadu. Jokainen voi kohdallaan miettiä, mikä on anteeksipyynnön uskottavuus, jos anteeksipyytäjä toteaa samaan hengenvetoon, ettei yhtään kaduta.
Juuri kun perussuomalaiset olivat saaneet Jussi Halla-ahosta nousseen tulipalon aisoihin, Oinonen pulpahti kuin Feeniks tuhkan keskeltä. Perussuomalaisten pitkäaikainen kansanedustaja Raimo Vistbacka kiirehti Helsingin Sanomissa selittämään, että Oinosen puheita oli tulkittu väärin ja että kyse olikin persuihin kohdistuvasta jahdista, koska nämä uhkaavat voittaa eurovaalit selätyksellä.
Onhan sekin mahdollista. Politiikassa tyylipisteistä ei ole väliä, jos vain ääniä riittää. Kieltämättä tilaisuus on otollinen leimata koko porukka rasisteiksi ja sovinisteiksi.
Eduskunnan pöytäkirjoista vain voi lukea aika lailla muuta kuin Vistbacka väittää. Jos kirjuri ei ole ollut ihan pihalla, niin Oinonen sanoi sanatarkasti: "Tässä lainmuutoksessa ei ole kyse pelkästään nais- ja miesparien sisäisien adoptioiden muutoksesta, vaan tällä on myös periaatteellista merkitystä Kysyn, onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittämään vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa?" Kovin vaikea on Oinosta väärin tulkita. Oikein tulkitsemisessakin on ihan riittävästi tekemistä.
Oinonen puhui ilman muuta vakaumuksensa mukaisesti. Hänellä on siihen oikeus, ja sitä paitsi paljon hengenheimolaisia Suomessa, puolueista etenkin keskustassa. Kepulaiset ovat kuitenkin onnistuneet pitämään kielensä persuja paremmin kurissa.
Vakaumuksessa ei ole mitään pahaa. Sanomisen tavan voi kuitenkin valita. Vaikka miten inhoaisi homoja ja lesboja, kannan esittämisen ei tarvitse olla loukkaavaa saatikka nöyryyttävää. Ihmisistä on kuitenkin kysymys.
Jos vakaumus ei taivu homojen adoptio-oikeuden hyväksymiseen, kantaa ei tarvitse perustella, varsinkaan hauveli- tai sikavertauksilla. Riittää kun to-teaa, ettei vain voi hyväksyä. Kyllä se näissä asioissa on ihan tarpeeksi uskottava perustelu.
Viimeisin Oinosen kaltainen tölväisy on vuodelta 1997, jolloin silloinen keskustan kansanedustaja Maija-Liisa Lindqvist vastusti homosuhteen rekisteröintiä. Lindqvist pelkäsi lain hyväksymisen johtavan siihen, että sen jälkeen voisi rekisteröidä vaikkapa sian kumppanikseen.
Keskustan ja miksei perussuomalaistenkin lohdutukseksi voi sanoa, että moni aviossa oleva heteronainen uskoi jo 1990-luvulla olevansa rekisteröidyssä parisuhteessa sian kanssa.
Eduskunnassa käyty keskustelu jälkimaininkeineen todistaa jälleen kerran, kuinka vaikeaa suomalaisten on sietää erilaisuutta. Ei saa olla ruma, läski, kalju, pitkä, pätkä tai pukeutua, puhua ja näyttää ulkoisesti erilaiselta kuin suuri harmaa massa. Homoista nyt puhumattakaan.
Toisinajattelijat ovat kautta aikain olleet pulassa. Heitä on kärrätty Siperiaan asti vain siksi, että ovat valinneet valtasuunnan vastaisen näkökulman.
Paine alkaa koulun pihalta. Vääränvärinen reppu voi johtaa sakinhivutukseen, vallitsevan muodin vastainen pukeutuminen ankaraan sättimiseen ja eristämiseen. Harrastukset jaetaan edelleen poi-kien ja tyttöjen harrastuksiin. Yhteen muottiin ahtaminen kulkee läpi koko elämänkaaren. Ympäristön paine on valtava.
Koulukiusaamisen välttämiseksi moni lapsi mukautuu, luopuu persoonallisuudestaan ja mielenkiinnon kohteistaan. Akateeminen tutkimus voisi joskus selvittää, montako potentiaalista nobelistia on nujerrettu välitunneilla sosiaalitapauksiksi.
Kieltämättä Oinonen on siinä oikeassa, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilla ei ole koulussa kovin kivaa. Kiusatuksi tuleminen on todennäköistä. Tämä adoptiolaki ei kuitenkaan ole kiusaamis- ja suvaitsevaisuusongelman lähtö ja juuri. Kummatkin ongelmat olivat koulussa ja työpaikoilla jo kauan ennen kuin suomalaiset uskalsivat sanoa homoista tai lesboista ääneen yhtään mitään.
Eduskunnan pöytäkirjaa lukiessa voi muuten huomata Oinosen puhuneen muutakin kummallista. Hän ilmoitti hyväksyvänsä miesten keskinäiset ja naisten keskinäiset makuuhuoneleikit, "mutta miksi sotkea viattomat lapset tähän". Voi voi. Olisi saanut puhemies Niinistö jutella edustaja Oinosen kanssa toisenkin kymmenminuuttisen. Tai vaikkapa loppupäivän.
***
Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen haluaisi kieltää kerjäämisen lailla. Kannatetaan. Samalla voitaisiin säätää laki, joka kieltää köyhyyden, kurjuuden ja työttömyyden. Menee takuulla heittämällä läpi eduskunnassa.