Kärppien palapeli ei ole niin sekaisin kuin sarjataulukko antaa ymmärtää. Joukkue majailee tällä haavaa taulukon yhdentenätoista, ainoastaan neljä pistettä edellä toiseksi viimeisenä olevaa ja kaksi ottelua oululaisia vähemmän pelannutta Lappeenrannan SaiPaa.
Monen kärkkään kärppäfanin syyttävä sormi osoittaa joukkueen valmennusjohtoa ja kokematonta päävalmentajaa Mikko Haapakoskea kohti.
Kritiikki on äitynyt paikoitellen turhankin kovaksi internetin keskustelupalstoilla, jossa nimettömät henkilöt jakavat omia mielipiteitään aukottomina totuuksina.
On totta, että Haapakoskella on ykkösvalmentaja päävastuu joukkueen tekemisestä.
Pessimistien kannattaa kuitenkin muistaa, että Kärppien pelaaminen on kaikesta huolimatta monta monituista pykälää parempaa kuin vuosi takaperin.
Matti Alatalon kärppäaikakauden viimeisenä vuotena ongelmat olivat levinneet betonijalkaa myöten.
Joukkue oli totaalisen haluton, eikä sen routainen sydän sykkinyt päävalmentajalle.
Nyt tilanne on toinen. Kärppälauma seisoo tiiviisti Haapakosken ja muun valmennusryhmän takana.
Kärppien pelin loksahtaminen jengoilleen on pienistä asioista kiinni.
Vaisun syksyn suurin yksittäinen tekijä on joukkueen aneeminen erikoistilannepelaaminen. Ylivoima on huonoa ja alivoima surkeaa.
Kärpät käyttää alivoimalla passiivista puolustusneliötä. Se ei toimi -ei varsinkaan nykyisellä puolustaja-arsenaalilla.
Joukkueen ylivoimatehokkuudesta kenenkään tarvitsee tuskin olla huolissaan enää ensi viikolla. Pavel Rosa ja Martin St.Pierre ovat sen luokan pelintekijöitä, että kumpainenkin juonii kiekon verkonperukoille vaikka väkisin.
Kun Kärpät saa puolustajatoipilaansa takaisin ruotuun ja yhden uuden kovanluokan pakin, joukkue nousee SM-liigan kärkiryhmien JYPin ja HIFK:n tasolle.
Tai ehkä jopa niiden ohi.