Tavallisen maalaisjärjen mukaan oikeudenkäytössä ja oikeusharkinnassa pitää kuulla kaikkia osapuolia ja ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tosiasiat. Tällainen lautamiesnäkemys joutui kuitenkin koville, kun luki Kalevan torstaista uutista siitä, miksi suurlähettiläs Alpo Rusin tekemä, mahdolliseen Stasi-yhteistyöhön liittyvä rikosilmoitus ei johda tutkinnan aloittamiseen.
Rusi pyysi toukokuussa keskusrikospoliisia arvioimaan, oliko suojelupoliisi käyttänyt virka-asemaansa väärin tai rikkonut virkavelvollisuuttaan. Suojelupoliisi kun ei ollut aloittanut esitutkintaa sellaisten henkilöiden toimista, jotka olivat saattaneet tehdä yhteistyötä DDR:n tiedustelupalvelun kanssa. Krp siirsi asian valtakunnansyyttäjänvirastolle, ja valtakunnansyyttäjä Jorma Äijälä on nyt päättänyt, ettei suojelupoliisia ole aihetta epäillä rikoksesta.
Rusin mukaan suojelupoliisista tuli 1999 tasavallan presidentin kansliaan asiakirja, jonka otsikkona oli "Seuraavia henkilöitä epäillään yhteistyöstä DDR:n Stasin kanssa". Rusin kirjelmän mukaan presidentin tuolloinen avustaja Raino Hassinen on kertonut hänelle ja Olli Rehnille, että asiakirjaa käsiteltiin kahdestikin presidentin kabinetissa.
Äijälän menettelyä on vaikea käsittää, koska hän kuuli vain selvityspyynnön kohdetta Supoa, mutta ei Hassista, tiedon alkuperäistä lähdettä, tai muita henkilöitä kansliassa. Supon kahden virkamiehen mukaan Rusin mainitsemaa asiakirjaa ei ole Supossa ollut eikä sellaista ole siksi voitu presidentille toimittaa. Äijälälle riitti siis se, mitä Rusin epäilyjen kohde kertoi.
Ratkaisu vaikuttaa erikoiselta. Se on omiaan vahvistamaan käsitystä, että Stasi-yhteistyön vuodet halutaan painaa villaisella ja joitakin henkilöitä suojella.