Maanantaina Oulussa alkavan XXI kansainvälisen lastenelokuvien festivaalin (18.-24.11.) erikoissarjassa on perinteisesti esitetty töitä, jotka käsittelevät lapsia ja lasten asemaa olematta välttämättä varsinaisia lastenelokuvia.
Tänä vuonna joukosta profiloituvat etenkin kaksi dokumenttia, Kosovon lapset (Kirjastokino pe; Studio la) sekä Kuin taivaan lintu (Studio ti, to; Kirjastokino ke), jotka molemmat käsittelevät entisen Jugoslavian sisällissotaa usein unohdetusta (tai torjutusta) lasten näkökulmasta. Puhuttelevia aiheita eikä mitä tahansa huttua.
Erilaisuuden kohtaaminen on teemana useammassakin työssä, kuten iranilaisperheen Ruotsiin sopeutumista käsittelevässä Lasisiivissä (Kirjastokino ma; Studio ke, pe) tai nuorten rötöksiä kuvaavassa Mutanteissa (Kirjastokino ke).
Kaikkein "erilaisimpia" nuoria kohdataan kuitenkin puolalaisen, New Yorkissa elokuvaopintonsa suorittaneen Przemyslaw Reutin ohjauksessa Paradox Lake (Studio ke, la). Se on autististen lasten ja nuorten kesäleirille sijoittuva tarina, jossa oikeat autistiset nuoret "esittävät" itseään.
Paradox Lake sisältää sekä dokumentaarisen tuntuisia että fiktiivisiä aineksia ja kokeellisen elokuvan abstraktiin tähtääviä visuaalisia sommitteluja.
Paradox Lake ei kylläkään ole oikein kotonaan missään näistä ilmaisumuodoista, mutta kokonaisuudesta nousee välillä esiin kiehtoviakin tunnelmia, kuin pilkahduksia elokuvasta joka se olisi voinut olla.