Hussin - Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin - palvelut ovat superkalliita. Helsinkiläiset ja uusimaalaiset ovat kuitenkin terveimpiä maassamme. He ovat myös nuorimpien ja koulutetuimpien joukossa. Mitä raihnaisempi ja vanhempi ihminen on, sitä kalliimpia hoitoja hän tarvitsee.
Pääkaupunkilaiset osaavat moderneina ja nykyaikaisina ihmisinä pitää huolta terveydestään. He osaavat myös vaatia tiukasti omia oikeuksiaan.
Hoidon porrastus ontuu pahasti Helsingissä. Terveyskeskukset eivät vedä. Julkinen osa linkkaa monta askelta yksityisen perässä. Lähetteet sinkoilevat eteenpäin Hussiin. Rahaa ja aikaa kuluu.
Hussin toiminta on tehotonta, kallista ja mammuttimaista. Kriisiin liittyy myös oikeudellisia ongelmia. Uudenmaan lääninhallituksen mukaan Helsingin päätös lyödä rahahanat kiinni on lainvastainen. Se rikkoo ihmisten perusoikeuksia saada terveydenhoitoa ja asettaa ihmiset erilaiseen asemaan.
Erikoissairaanhoidossa on muutenkin suuria alueellisia eroja. Lappeenrannassa on paljon helpompi päästä kaihileikkaukseen kuin Helsingissä. Siellä potilaan näkemän kirjaimen pitää olla tosi suuri, ennen kuin laserit alkavat viuhua.
Mistään ei saa tietoa, kuinka suuret erot leikkauksiin pääsemisessä on köyhien ja rikkaiden kuntien asukkailla. Eroja on, ja rajuja. Aina on kyse suurista kärsimyksistä, hyvinvoinnista ja jopa elämästä.
Osmo Soininvaaran manttelin hallituksen lausuntoautomaattina perinyt oikeusministeri Johannes Koskinen esitti viime viikonvaihteessa, että erikoissairaanhoito pitäisi siirtää kunnilta valtiolle. Vain siten voitaisiin turvata tasa-arvoiset lähtökohdat kaikille suomalaisille. Muun muassa kansallista terveydenhoito-ohjelmaa valmistelemassa ollut maaherra Eino Siuruainen on esittänyt aikaisemmin samaa.
Norjassa erikoissairaanhoidosta vastaa valtio. Suomessa maksajien ja toimijoiden pakka on pahasti sekaisin. Valtio päättää sitovasti oikeuksista, joita kunnat toteuttavat eri tavalla. Järjestelmä on tavattoman sekava. Kunnat vastaavat kuntalaistensa erikoissairaanhoidosta, jota toteuttaa käytännössä pakollinen kuntien yhteenliittymä, sairaanhoitopiiri. Isäntä, renki, reki ja hevonen menevät pahasti solmuun. Aisat katkeavat.
Helposti saattaa käydä, että isäntä ja renki ajavat hevosta eri suuntiin ja reki vielä pukkaa hevosen edelle. Ja potilas on pudonnut kyydistä jo ajat sitten.
Järjestelmä voi johtaa siihen, että toiminta on tehotonta, koska omistajakunnat eivät pysty maksamaan kaikkia leikkauksia, joita voitaisiin tehdä. Tai toisinpäin. Sairaanhoitopiiri voi hinnoitella palvelut varsin vapaasti, koska todellista kilpailua ei ole.
Vaikka Koskisen esittämää tasa-arvoa ei koskaan saavuteta, on esitys tutkimisen arvoinen. Kyse on poliisitoimeen verrattavasta perusturvasta, jossa kyse voi olla jopa hengestä.
Jos valtio vastaisi erikoissairaanhoidosta, ei se tarkoita sitä, että se olisi byrokraattista. Monia toimivia malleja löytyy. Ennen kaikkea saattaisi löytyä myös järkeviä tapoja katsoa kokonaisuutta. Kaikkia ei voi tehdä joka paikassa.
Myös hallinnon uusia malleja voitaisiin kokeilla. Hallinto voitaisiin kytkeä maakuntahallintoon. Myös nykyhallinnosta unohtunut osa, potilas, pitäisi kytkeä tähän mukaan.
Hallinto sinänsä ei ratkaise mitään. Resepti hoidon kriisiin on yksinkertainen. Hoidon pitää tapahtua oikeaan aikaan, oikein ja oikeassa paikassa. Oikea hallinto voi löytää avaimen reseptiin.