OULU Tornionlaakson matkailuyhdistys ja jokivarren asukkaat tekivät 1950-luvulta aina 1980-luvun alkupuolelle saakka vakuuttavaa työtä juhannusjuhlien järjestäjinä. Aavasaksan juhannusjuhlat keräsivät 1950- ja 1960-luvuilla parhaimmillaan noin 20 000 ihmistä seuraamaan esityksiä ja tapahtumia.
Määrä oli valtava yksipäiväiselle tapahtumalle, eikä se kalpene tämän hetkistenkään massatapahtumien rinnalla. Vertailun vuoksi todettakoon, että menneenä viikonloppuna Seinäjoen Provinssirockissa kävi festivaalipäivää kohden reilut 20 000 henkilöä.
Perimätiedon mukaan Aavasaksalle kokoonnuttiin juhlimaan suurella joukolla keskiyön aurinkoa jo 1800-luvulla, mutta vasta vuonna 1950 Aavasaksan juhannuksesta tuli liiketoimi.
Helsingistä vuoro-kaudessa juhlapaikalle
Aavasaksalle matkustettiin juhlimaan pääkaupunkiseutua myöten. VR lisäsi aikatauluihinsa erikoisjunia, joilla paikalle pääsy varmistettiin.
"Ainakin vuosina 1954 -1959 Oulusta ja Kemistä lähti lisäjunia Aavasaksalle. Matka Oulusta juhlapaikalle kesti vajaat viisi tuntia, sillä Kemissä ja Torniossa piti vaihtaa junaa. Kemistä Aavasaksalle pääsi yhdellä junan vaihdolla kahdessa ja puolessa tunnissa", VR:n tietopalvelupäällikkö Markku Parkkonen sanoo.
Helsingistä Aavasaksalle rautateitse halunneen matka oli aikamoinen. Junissa ja asemilla kului yhteensä 23 tuntia.
Aavasaksan "aurinkovuorella" kävi myös tamperelainen Edla Oksanen vuonna 1929. Hän kirjoittaa matkastaan Imatra-lehdessä saman vuoden marraskuussa: "Oikein sydäntä sykähdytti tietoisuus siitä, että olin Aavasaksalle, tuolle juhannusyön vuorelle menossa. Asemalta lähdettiin suurin joukoin kiipeämään tuonne aurinkovuorelle ja astumista siinä kerraksi onkin. Mutta ylhäällä korvaantuu matkan vaivat. Se, mitä siellä silmä saa nähdä, ei koskaan mielestä unohdu."
Oksanen jatkaa kuvailemalla ohjelmaa: "Suomen siniristilippu liehuu vuoren korkeimmalla kukkulalla. Ylioppilaat virittävät innokkaita lauluja sen juurella ja monituhatlukuinen yleisö yhtyy siihen sydämensä pohjasta. Alempana sileällä kentällä soittaa pelimanni hanuriaan ja nuoret tanssivat."
Juhlien ilme muuttuu
Aavasaksan juhannusjuhlat tarjosivat kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä kävijöille hyvin monipuolista ohjelmaa ja juhlapuhujina oli arvovaltaisia poliitikkoja. Vuonna 1954 puheen piti opetusministeri Johannes Virolainen.
"Juhlien aloittajana saattoi olla Suomen Kansallisbaletti, jossa esiintyivät silloin muun muassa Doris Laine ja Alfons Almi. Myöhemmin illalla seurattiin paikallisia esiintyjiä ja lopuksi päästiin odotetuimpaan numeroon, eli juhannustansseihin", Pirjo Pasanen Aavasaksan Ystävistä tietää. "1960-luvun lopulle tultaessa juhlien ilme alkoi muuttua. Taloudellisen taantuman vuoksi esimerkiksi Kansallisbaletti lopetti kiertämisen, joten korkeakulttuuri jäi pois ohjelmistosta. Tilalle tuli rock- ja populaarimusiikkia."
Pasasen mukaan yksi syy Aavasaksan juhannusjuhlien suosion vähenemiseen oli myös rock-festareiden synty 1970-luvulla.
"Festarit olivat nuorille suunnattuja täsmäjuhlia, joiden kanssa Aavasaksa ei pystynyt kilpailemaan. Aikuisten keskuudessa kesämökkeily yleistyi. Mökille mentiin ystävien kanssa mieluummin kuin osallistuttiin yhteisiin juhannuskarkeloihin."
Viimeisen kerran Aavasaksan juhannusjuhlat järjestettiin 1983. Sen jälkeenkin toimintaa on ollut, mutta pienimuotoisena ja lähinnä paikallisten asukkaiden iloksi. Tänä juhannuksena Aavasaksalla voi käydä seuraamassa muun muassa tanhuja, lavatanssia, lipunnostoa ja Oodi keskiyön auringolle -konserttia.