Turkin ennenaikaisissa vaaleissa ei nähty yllätystä. Istuva presidentti Recep Tayyip Erdogan jatkaa vallassa. Turkki on pahasti kahtiajakautunut. Tappiostaan huolimatta oppositio sai myös uutta uskottavuutta.
Istuva presidentti, Recep Tayyip Erdogan, sai Turkin sunnuntaisissa presidentinvaaleissa jatkokauden. Se oli odotettu tulos. Erdogan johtaa 80 miljoonan asukkaan kansakuntaa näillä näkymin ainakin vuoteen 2023, aiempaa selvästi vahvempien valtaoikeuksien turvin.
Huomionarvoista tuloksessa oli, ettei Erdogan saanut taakseen maanvyörymälukemia. Hän sai 53 prosenttia äänistä, mikä toki riitti voittoon jo ensimmäisellä kierroksella.
Poikkeustilasta ja sananvapauden murentamisesta huolimatta Turkin oppositiolla on yhä poliittista voimaa. Vahvin haastaja oli nyt tasavaltalaisen CHP-puolueen kansanedustaja Muharrem Ince, joka sai 31 prosenttia äänistä.
Maanantaina kannattajilleen puhunut Ince totesi ääniä ”totta kai” varastetun ja sanoi, että vaalit olivat epäreilut alusta pitäen. Incen mukaan vaalitarkkailijoiden havaintojen ja virallisten tulosten välillä ei kuitenkaan ollut niin suuria eroja, että ne olisivat kertoneet lopputuloksen olleen virheellinen.
Incen sanat voivat merkitä sitä, että Turkissa säästytään levottomuuksilta. Jännitteet ovat kuitenkin vaalien jälkeenkin kovat: toisella puolen on islamilaisia arvoja ajava AKP-puolue ja presidentti Erdogan, toisella maallisen valtion perinnettä kannatteleva oppositio. Mielipiteitä jakaa nimenomaan suhtautuminen Erdoganiin.
Vaikka presidentti jatkaa ja vaikka häntä tukeva AKP-puolue sai samaan aikaan pidetyissä parlamenttivaaleissa yksinkertaisen enemmistön parlamenttiin, oppositioehdokkaiden ja ennen kaikkea Incen suosio kertoi siitä, ettei poikkeavia näkemyksiä ole onnistuttu jyräämään olemattomiin.
Iso kysymys on nyt se, kuinka Ergodan alkaa käyttää presidentin uusia, laajennettuja valtaoikeuksia. Niistä päätettiin viime vuoden huhtikuun kansanäänestyksessä. Tulos oli äärimmäisen tiukka: 51 prosenttia äänestäneistä hyväksyi uudet valtaoikeudet, toinen puoli vastusti.
Uusien oikeuksiensa avulla Erdogan pystyy nimittämään ministerit, valitsemaan merkittävimmät tuomarit ja esimerkiksi julistamaan poikkeustilan. Lyhyesti sanottuna Turkki siirtyi jyrkästi presidenttijohtoiseen järjestelmään.
Vahventuneesta asemastaan huolimatta Erdogan ei välttämättä voi käyttää oikeuksiaan täysin mielensä mukaan. Hän ei voi tehdä päätöksiä miettimättä, miten toinen puoli kansakunnasta niihin reagoi.
Erdogan ei ylipäätään ole pitkästä valtakaudestaan huolimatta saavuttanut sellaista maan isän asemaa, jossa hän mielellään esiintyy. Hän jakaa enemmän kuin yhdistää.
On 64-vuotiaalla Erdoganilla ansioitakin. Hän on pääministeri- ja presidenttikaudellaan kiistatta onnistunut Turkin talouden nostamisessa.
Vankistuneen talouden turvin on pystytty kohentamaan esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmää sekä rakentamaan kouluja, teitä ja rautateitä. Lisäkannatusta hän on ammentanut aidon ja paisutellun terrorismin uhan avulla.
Se, että presidentti on yhä vahvempi, ei kuitenkaan merkitse yhteiskunnan vakautumista. Jännitteet ja riskit ehkä vain lisääntyvät.