Korkeimman oikeuden perjantainen päätös oli poikkeuksellisen merkittävä suomalaisen sananvapauden kannalta. Oikeus päätti, vuoden alusta voimaan tullutta sananvapauslakia soveltaen, että ns. Sonera-kirjan kustantajan ei tarvitse paljastaa tietojaan kirjasta tai sen kirjoittajasta.
Aiemmin Helsingin käräjäoikeus ja hovioikeus olivat velvoittaneet kustantajan eli Art Housen johtajan Heikki Haavikon kertomaan juuri nämä tiedot.
Kyseessä on Minne hävisivät Soneran miljardit -kirja. Sen historia on hyvin poikkeuksellinen. Se ilmestyi ensimmäisen kerran internetissä kesällä 2002, ja tekstissä nimetön kirjoittaja tai kirjoittajat laukoivat hätkähdyttäviä tietoja Soneran sisäisistä tapahtumista erityisesti toimitusjohtaja Kaj-Erik Relanderin aikaan.
Julkaisukanavan valinta oli selvästi tietoinen teko. Internetissä oleva nimetön satunnaisjulkaisu on vastuukysymysten ja lainsäädännön kannalta hyvin hankala tapaus. Tilanne muuttui olennaisesti toiseksi, kun Art House julkaisi tekstin tavallisena kirjana. Tällöin oli olemassa painotuote ja sen julkaisija, ja sellainen on selvästi lainsäädännön piirissä.
Relander teki rikosilmoituksen, ja keskusrikospoliisin mukaan kirjoittajaa oli syytä epäillä törkeästä kunnianloukkauksesta. Helsingin hovioikeus velvoitti Haavikon kertomaan tekijän, koska lähdesuoja ei koskenut kirjaa tai nettikirjoitusta.
Lähdesuoja on yksi tärkeimmistä vastuunsa tuntevaa sananvapautta turvaavista tekijöistä. Sen avulla voidaan esimerkiksi sanomalehdelle kertoa tietoja, eikä lehden tarvitse kertoa kenellekään, mistä nämä tiedot on saatu. Ilman lähdesuojaa jäisi moni yhteiskunnallisesti tai muuten merkittävä tieto julkistamatta, koska tietolähteet pelkäisivät oman asemansa puolesta.
Uusi sananvapauslaki panee kaikki joukkoviestinnän muodot, niin perinteiset tiedotusvälineet, kirjat kuin nettijulkaisutkin, samalle viivalle. Sonera-kirjan tapaus on herättänyt keskustelua tähän asti kaikissa vaiheissaan, ja niin käynee nytkin. KKO päätöksessään sovelsi lakia, joka ei tässä muodossa ollut voimassa vielä käräjäoikeuden tai hovioikeuden käsittelyn aikaan.
Samalla uusi laki oli tuoreeltaan kovassa testissä. Tuloksena syntyi sitä ja lähdesuojaa koskeva ja sitä vahvasti tukeva ennakkotapaus. Toisenlainen päätös olisi ollut hyvin huolestuttava ja olisi lähes automaattisesti johtanut siihen, että yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa jäisi Suomessa pimentoon. Nyt vaikutus on toivottavasti päinvastainen.
paakirjoitus@kaleva.fi