Metsähallituksen erätarkastaja Pertti Kurtille talven kallistuminen kohti kevättä tietää taas kunnon retkiä maastoon. Syksyn metsästys- ja kalastuskauden jälkeen aika kuluu raporttien teossa ja alkavan vuoden suunnitelmien teossa.
"Tämä on sellainen sisäruokintakausi", Kurtti naurahtaa.
Metsähallituksen mailla kelkkailua valvovalle erätarkastajalle reittien ulkopuolella liikkuvat kelkkailijat ovat samanlainen murhe kuin poliisillekin. Kurtti sanookin, että hän suuntaa ensimmäiseksi suojelualueille, jotka houkuttelevat myös luvattomia kelkkailijoita.
Hänen mielestään suojelu on kääntynyt vähän itseään vastaan, sillä Natura-alueet ovat ojittamattomia ja järeäpuisia. Niillä on helpompi liikkua, siksi ne vetävät myös luvattomia kelkkailijoita.
"Tänä talvena näytti jo huolestuttavalta, mutta luonto järjesti vähän rauhoitusta", Kurtti kertoo.
Metsähallitus ja poliisi valvovat maastoliikennettä myös yhdessä.
"Meillä on sellainen työnjako, että poliisi keskittyy hiihtokeskusten läheisyydessä oleviin reitteihin ja meikäläinen painuu metsän siimekseen", Kurtti kertoo.
Erätarkastajana 20 vuotta olleen Kurtin mukaan kelkkailu on siistiytynyt huomattavasti.
"Ennen ei ollut reittejä eikä reittikelkkoja. Ihmiset ajelivat missä sattuu. Ylivoimainen enemmistö ajaa nyt siististi, mutta ainahan joku räntäpääkin sattuu joukkoon", Kurtti sanoi.
Humalainen kelkkailijakin on maastossa hänen mukaan nykyisin poikkeus. "Vapaa-ajan kelkkailuun se ei kuulu. Ennen ajeltiin metsissä, silloin oli känniläisiä."
Kelkkailu kuumentaa kuitenkin tunteita ja tuo puheluita erätarkastajalle.
"Sehän on melkein kuin hirven metsästys", Kurtti hymähtää.
Moottorikelkkailun mainetta heikentää se, että harrastus nousee julkisuuteen onnettomuuden sattuessa. "Niitä tapahtuu harvoin, mutta seuraukset ovat niin vakavia, että se vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin", Pertti Kurtti sanoi.