Lähde: Suomen retkeilyopas.
Tuhannet retkeilijät, marjastajat, sienestäjät, kuntoilijat, valokuvaajat, lintubongarit ja kasvien katsojat ovat löytäneet Nuuksion kansallispuiston. Loppukesän ja alkusyksyn viikonloput ovat vilkkainta käyntiaikaa. Haukkalammen ympäristössä on yleensä paljon ulkoilijoita, mutta järviylänkö on sen verran laaja, että rauhaa kaipaava löytää sitä syrjemmältä. Marjastus, sienestys ja jalkaisin liikkuminen on kansallispuistossa vapaata.
Nuuksion kansallispuisto perustettiin 1994. Se on pääkaupunkiseudun tärkein luonto- ja virkistyskohde Helsingin keskustasta noin 35 kilometriä luoteeseen Vihdin, Espoon ja Kirkkonummen alueella.
Nuuksio sopii hyvin parin tunnin, päivän tai parin patikkaretkikohteeksi merkittyine reitteineen, tulipaikkoineen, keittokatoksineen ja telttailualueineen. Retkeä voi laajentaa myös kansallispuistoa ympäröiville Espoon ja Helsingin kaupungin ulkoilualueille. Puiston itäkyljessä sijaitsee seitsemän kilometriä pitkä Nuuksion Pitkäjärvi.
Kesäkuun alussa puisto kasvoi 268 hehtaaria, kun valtio osti yksityisiltä maanomistajilta maata Natura 2000 -alueen Espoon puoleisesta osasta. Se on Metsähallituksen hallinnassa ja hoidossa. Valtio valmistautuu lunastamaan lähivuosina yksityisomistajilta loput Natura-alueen tuhannesta hehtaarista.
Kallioita, karpaloita
ja kaakkureita
Kansallispuisto on osa Nuuksion järviylänköä, joka on säilynyt jokseenkin erämaisena. Se on Uudenmaan laajin ja luonnonarvoiltaan tärkein yhtenäinen saloalue. Luonnon yleisilme on karun kaunis ja jylhä, samalla hyvin vaihteleva. Kallioiden välissä vuorottelevat metsät, suot ja lammet. Kansallispuistosta on löydetty 73 uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia.
Jäkälän ja avoimien männiköiden peittämät kalliomäet ovat hallitsevia Nuuksiossa. Kallioiden jyrkkien rinteiden alla on kosteita, kuusivaltaisia aarniometsiä, reheviä lehtometsiä ja pienialaisia korpi- ja rämesoita. Rehevissä purorotkoissa ja jyrkänteiden juurilla on lehtoja, joissa haapa, lehmus ja vaahtera tuovat lehtevyyttä kuusien keskelle. Toukokuussa maa kukkii vuokoista sinisenä ja valkoisena. Naava on hitaasti palaamassa kuusiin.
Marjastaja löytää karpaloita lampien rahkarannoilta. Toisaalta hilla on käymässä harvinaiseksi. Sateinen kesä, niin kuin tänä vuonna, tuottaa paljon poimittavaa kantarellien eli keltavahveroiden ystäville. Viitseliäs mustikanpoimija saa ämpärinsä melko varmasti täyteen.
Kallioiden välisistä lammista osa on kirkasvetisiä, osa taas suon reunustamia ja ruskeavetisiä. Kansallispuistossa on 38 lampea ja ranta-osuuksia 12 muusta lammesta. Kaakkuria tapaa kesäisin Nuuksion järvillä. Muita alueella viihtyviä lajeja ovat muun muassa käki, laulurastas, palokärki ja kuikka. Pienten suolampien rannoilla lentelee harvinainen isoukonkorento. Metsissä voi kohdata mäyrän.
Suomessa EU:n
ainoat liito-oravat
Isoissa kolohaapapuissa asustavat liito-oravat, joita on Nuuksiossa tiheämmässä kuin muualla Suomessa. Kansallispuiston tunnukseenkin päässyt liito-orava on yöeläin. Useimmiten siitä muistuttavat vain puun juuressa olevat keltaiset papanajätökset.
Harmaa liito-orava on pienempi kuin tavallinen, ruskea orava. Liito-orava pystyy liitämään jopa 75 metriä. Liito-oravaa uhkaa sille sopivien metsien väheneminen.
Suomi on tällä hetkellä ainoa Euroopan unionin liito-oravamaa. Laji kuuluukin Suomen ja EU:n lainsäädännössä tiukimmin suojeltujen lajien joukkoon.