Korona: Toimi näin, jos tulet ki­peäk­si tai epäilet ko­ro­na­tar­tun­taa – Ko­ko­sim­me PPSHP:n ja muiden toi­mi­joi­den ohjeet yhteen

Koronanyrkki: Ul­ko­ti­lo­ja kos­ke­via ra­joi­tuk­sia tar­kas­tel­laan uu­del­leen

Erä­Jor­ma vs. vi­her­pii­per­tä­jä

Parrat väpättävät ja rastamyssyt heiluvat, kun oululaisessa pubissa vaahdotaan susikeskustelun synnyttämässä tunnekuohussa. Puhutaan, että Suomen petoeläinkannat ovat vähentyneet hälyttävästi metsästyksen vuoksi. Kaatolupia myönnetään kuin tikkareita penskoille ja pyssyt paukkuvat myös luparajoitteiden ulkopuolella. Noiden uljaiden eläinten pahimpina vihollisina pidetään poromiehiä. Kaupunkilaistunut Peto matkasi Kuusamoon ja hyppäsi poromiehen kelkkaan.

Heikki Härmä kyyditsi kaupunkilaista viherpiipertäjää Lynx-kelkalla pitkin poromaitaan.
Heikki Härmä kyyditsi kaupunkilaista viherpiipertäjää Lynx-kelkalla pitkin poromaitaan.

Leveästi hymyilevä Etelä-Kuusamon paliskunnan poro-isäntä Heikki Härmä ottaa vieraan vastaan kotinsa portailla Kuusamon Kemilän kylässä.

"Jaksoit herätä", hän tokaisee ja remahtaa naruun.

Härmän aamut alkavat aikaisin. Porot on ruokittava hyvissä ajoin kukonlaulun aikaan, kymmeneltä pitää olla jo mahdollisesti ajeluttamassa turisteja porojen vetämällä pulkalla. Härmä ruokkii ja esittelee ensimmäisenä juuri ajoporonsa, ne kun ovat poikamiehelle myös läheisiä lemmikkejä siinä missä häkissään räksyttävä nelikuinen porokoiranpentu Pentukin.

"Kyllähän näihin kiintyy. Tuo valkoinen tuossa on Valo ja komeasarvinen härkä tuossa Pekka", hän esittelee viskellessään rehuseosta kesytetyille peuroilleen.

Edellisillan nuotioringissä vieras sai jo sekä paikallisilta että Kuusamosta kotoisin olevilta ukoilta viherpiipertäjän leiman otsaansa. Mielipiteet menivät helposti ristiin.

Ukkojen mielestä joutsenia pitäisi saada metsästää, sillä ne syövät viljaa ja haittaavat muiden metsäkanalintujen elämää. Kotkat rakentavat pesänsä sinne, missä porot vasovat, eikä se ole kuulemma sattumaa, vaan se johtuu petolinnun viheliäisestä luonteesta.

Kasvissyönti on kummallinen ajatus. Sivarin suorittamisesta armeijan käymisen sijaan on turha puhua.

Moottorikelkkailun ja mönkijällä ajamisen kyseenalaistaminen menee jo naurettavuuksiin, mailla ja mannuilla kun täytyy taittaa pitkiäkin matkoja lyhyessä ajassa. Yksityisautoilun tarpeellisuudesta puhumisen voi unohtaa jo ennen sen aloittamista. Se menisi hullujen horinaksi. Viherpiipertäjän aiheuttama ensimmäinen kohahdus kuuluu, kun Härmälle esittää kysymyksen tämän omistamien porojen lukumäärästä. Sitä ei kuulemma kuulu kysyä ja on verrattavissa "paljonko tililläsi on rahaa" -kysymykseen.

Tällainen vanhan kansan eriskummallinen tapakulttuuri on kaupunkilaishipistä aika hauskaa, rahavaroja kun ei ole juuri tapana piilotella. Kyllä ne työllistämistukien ja peruspätkätöiden palkkasummat tiedetään.

Paliskuntansa kooksi Härmä kertoo 2?300 päätä, ja hyväntuulinen poromies vakavoituu vasta kun puhe kääntyy petojen aiheuttamiin vahinkoihin.

"Meidän alueelta ne tappoivat viime vuonna 200 poroa, kun liikenteessä kuoli 60--70 elukkaa", hän lataa faktoja tiskiin.

Härmä oli viime syksynä mukana jahdissa, jossa surman suuhun päätyi viisitoista sutta.

"Emmekä edes käyttäneet vielä kaikkia kaatolupiamme, kuuden suden lauma pääsi karkuun ilmeisesti Venäjän puolelle. Pedot teetättävät meille valtavasti lisätöitä, ja metsästäminen on muutenkin kallista. Antaisimme pyynnin kyllä hyvin mielellämme muiden hoidettavaksi", hän vakuuttaa.

Valtio korvaa pedoille menetetyt porot rahallisesti, mutta Härmä näkee järjestelmässä paljon muita epäkohtia.

"Jokainen tapettu eläin pitää löytää, jotta korvaus maksetaan. Siihen menee paljon aikaa. Ja kun sudet ovat liikkeellä, porot täytyy ajaa aitaukseen turvaan, ja silloin ne eivät voi itse hakea ruokaansa metsästä, kuten tämän puolikesyn karjan ravinnonsaannin perusajatus on", hän pohdiskelee ongelmia.

Härmältä ei myöskään heru empatioita susia laskeville tutkijoille.

"Jos tänne tulee joku höperö yliopistoherra hiihtämään pikkumutkan ja kertoo nähneensä neljä sutta, se kirjoitetaan joka ainoaan tilastoon ja lehtijuttuun. Jos itse olen nähnyt niitä kuusi, kukaan ei usko", hän hymähtää.

Virallisissa tilastoissa onkin aikamoisia ristiriitoja. Esimerkiksi Metsästäjäin keskusjärjestön laskelmien mukaan Suomesta löytyy 360 sutta, kun taas Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen mukaan määrä on puolet pienempi. Härmä epäilee, että kukaan ei tiedä niiden todellista lukumäärää.

"Mistä sitä kukaan voi tarkasti sanoa, paljonko niitä missäkin jolkottelee. Sudet liikkuvat neljän eri valtion alueella ja voivat vaihtaa paikkaa erittäin nopeasti hyvällä kelillä."

Viherpiipertäjän selkänahkaa pyyhkäisee kylmä väreikkö aamu-usvaisessa metsässä. Härmä ei ole perehtynyt asiaan tutkijankammiossaan, vaan on todistettavasti katsonut sutta silmästä silmään ja lasauttanut kuolettavan laukauksen petoa kohti. Unohdetaan siis tilastot ja annetaan neljännesvuosisadan ajan poromiehenä toimineen miehen kertoa totuus. Montako sutta tässä ympärillämme vaanii juuri nyt?

"Juuri nyt tässä ei ole yhtään", Härmä sanoo ja vilkaisee olkansa ylitse. "Mutta ensi viikolla täällä on kolme tai neljä, kun hanget kovettuvat ja pari pariskuntaa jolkottelee tänne Kuhmosta kahdessa päivässä", hän jatkaa ja saa piipertäjän harkitsemaan uudelleen lemmikkikoiran kanssa suunniteltua öistä ulkoilulenkkiä kuun valaisemassa kuusimetsässä.

Suden lisäksi Suomessa tavataan kolmea muuta suurpetoa, ilvestä, karhua ja ahmaa.

Härmä kertoo ahman olevan erityisen raakalaismainen peto, joka saattaa hypätä poron niskaan ja nykertää sieltä pikkuhiljaa eläimen hengiltä, jos haluaa ylipäätään sen päivät päättää.

Poroisäntä kertoo petojen tappavan joskus myös silkasta tappamisen riemusta, ja hän on esimerkiksi kohdannut vielä elossa olevan ja jaloillaan seisovan poron, jolta susi oli vienyt ainoastaan kielen mukanaan. Härmällä on myös videonpätkiä, jotka kertovat karua kieltään ahman saalistustavoista. Niissä kalutut luut loistavat ja veri lentää.

Kuulostaa siis siltä, että pedoista ei ole muuta kuin haittaa ja ne olisi syytä lopettaa tyystin. Asialla on luonnollisesti myös toinen puolensa.

Oululainen 26-vuotias Anni Koskela on Kainuusta kotoisin oleva biologi ja tutkija. Hän tekee parhaillaan väitöskirjaa ahmoista aiheella "Suomen metsäalueilla elävän ahman ekologia ja käyttäytyminen suhteessa muihin petoihin". Onko ahma oikeasti juuri niin veemäinen tappaja kuin Härmä kuvailee?

"Ahma on väsymätön takamaiden kulkija, jota pidetään poronhoitoalueen eteläpuolella lähinnä haaskansyöjänä. Tutkimuksessani olen hiihtänyt kymmeniä kilometrejä ahmojen jäljillä ja havainnut, että ahmat saalistavat yllättävän usein myös itse", Koskela toteaa. Hän kertoo oman suhteensa petoihin olevan hyvinkin maanläheinen.

"Suurpedot ja luonto yleensäkin ovat kuuluneet elämääni pienestä pitäen. Harrastan paljon luonnossa liikkumista, vaeltamista ja lintujen katselua. Nykyään myös tutkimustöideni puolesta liikun paljon maastossa: talvella suksilla, kesällä jalan. En ole koskaan pelännyt tai vihannut petoja, en toisaalta myöskään erityisesti ihaile tai nosta niitä muita lajeja korkeammalle jalustalle. Näen suurpedot tärkeänä ja luonnollisena osana luontoamme", nuori tutkija kuvailee.

Koskela tietää petojen olevan myös hyödyllisiä muun muassa luonnon monimuotoisuuden lisäämisen kannalta. Ne voivat esimerkiksi auttaa muita eliöitä ravinnonsaannissa.

"Ahma on sekä haaskansyöjä että saalistaja. Se voi säädellä saaliseläinkantoja ja toisaalta tarjota syötävää myös muille eläimille. Keskustelussa suurpetojen vaikutuksista elinkeinoihin tulisi muistaa kasvava luontomatkailuala: piilokojusta bongattu ahma voi edistää köyhien syrjäseutujen taloutta yllättävissä määrin", tutkija näkee mahdollisuuden.

Ahmoihin perehtyneelle Koskelalle myös sudet ovat tuttuja, ja biologi arvioi gradussaan salametsästyksen vaikutusta Suomen susikantaan. "Tuloksien perusteella salametsästys on ollut vuositasolla lähes 10 prosenttia kannasta. Näin intensiivisellä salametsästyksellä on epäilemättä myös negatiiviset seurauksensa kannan kehitykseen. Salametsästyksen syyt ovat erilaiset kuin laillisessa metsästysharrastuksessa. Taustalla voi olla petoviha tai halu kapinoida yhteiskuntaa vastaan. Nämä saavat ihmisen tarttumaan aseeseen", Koskela pohtii.

Hänen mielestään selvästi ihmiselle häiriötä aiheuttavat sudet tulee poistaa. "Pyyntilupien myöntämisessä on kuitenkin oltava varovainen varsinkin nyt, kun kanta on pienentynyt. Jokainen kylän läpi kulkenut susi ei ole automaattisesti häirikkösusi."

Niin se on: salametsästyksestä puhutaan paljon, tiedetään ehkä vähemmän. Kuusamossa siitä ei juuri saunanlauteiden ulkopuolella puhuta, ja miksi puhuttaisiin, sehän on salaista.

Matkalla takaisin pororajan toiselle puolen viherpiipertäjä kuulee tosin vielä eräällä pysähdyspaikalla tapaamaltaan poromieheltä mielenkiintoisen tarinan "yhdestä vaikeasti myytävästä ilveksentaljasta".

Tältä reissulta riittää tarinaa oululaiskapakan pöydän ääreen.