Eräihmisillä on aivan erityinen suhde harrastukseensa. Eräharrastuksesta on tullut ympärivuotinen, vaikka "syksy on erämiehen juhlaa", kuten kirjassa todetaan.
Toisin sanoen metsästys on varsin korkealla sijalla harrastuneisuudessa, vaikkakaan se ei ole ainoa eräilyn laji.
Kirjan vuodenaikojen mukaan jäsennetyissä tarinoista eräharrastus on monella tavalla mukana metsästyksenä, kalastuksena, keräilynä, ruoanlaittona, retkeilynä tai askarteluna.
Aika moni metsästäjä jakaa kirjoittajien mielipiteet ja kokemukset harrastuksestaan. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kaikkien tarvitsisi olla aivan kaikesta samaa mieltä.
Kirjoittajien tapa ilmaista oma näkemyksensä antaa tilaa lukijan omille pohdinnoille.
Kannattaa miettiä, onko sellaisissa väitteissä perää, että itse ladatut patruunat olisivat aina tarkempia tai että yleisin hirviase olisi 7,62x53R.
Kalastus tulee kirjassa vähintään yhtä vahvasti esille kuin metsästys.
Voisi melkein sanoa, että kalastus tulee monipuolisemmin esiteltyä.
Kirjassa käydään läpi hyvin monia eri kalastustapoja eikä kalastus ole rajoittunut syksyyn ja syystalveen, vaan se on ympärivuotista.
Moni vähemmän kalastusta harrastanut saattaakin saada kirjasta virikkeitä varsin nautittavassa muodossa.
Eräharrastukseen kuuluu olennaisena osana keräily oli sitten kyse marjoista tai sienistä sekä marjojen ja sienien sekä metsästyksellä ja kalastuksella saadun saaliin säilöntä.
Pakastaminen on nykyään yleisin tapa säilyttää saalis, mutta kirjassa sivuttiin sellaisiakin asioita kuin lihan kevättalvinen kuivaaminen, kalojen säilöminen uunissa kuumennettaviin lasipurkkeihin ja savustaminen.
Säilöntämenetelmistä varsinaisten säilykkeiden tekeminen ja kuivaaminen olisivat ansainneet tulla laajemmin huomatuiksi.
Eräilyyn liittyvästä ruoanlaitosta saa varsin monipuolisen kuvan.
Ruuanlaiton osalta kirja ei jää pelkän turinoinnin varaan, vaan aiheessa mennään reseptien asteelle.
Reseptit ovat uskoakseni toimivia. Ajattelin heti tilaisuuden tullen kokeilla kirjan ohjeilla valmistettuja ahvenfileitä.
Kirjoittajat ovat metsäkanalintujen kulinaristisen arvon keskinäisessä vertailussa huomanneet pyyn arvon ja tähän on helppo yhtyä, vaikka mielipiteitä on asiasta metsästäjien keskuudessa monta.
Saavatpa ruoanlaittoteemassa osansa myös ruoka- ja kahvipöydän marjaherkut.
Askarteluteema on myös monipuolisesti kirjassa viljelty. Mukaan mahtuu paljon asiaa aina pajupillin teosta tervanpolttoon kotikonstein tai perämoottorin talviteloille laittamisesta ja airojen teosta patruunoiden kotilataukseen.
Kirjan tekijät uivat yhteiskunnassa vastavirtaan, sillä omatoimisuuteen (luontaistalouteen) yllyttäminen on jo niin laajaa, että vähänkään laajemman lukijakunnan saavuttaessaan kirja vaikuttaa valtion verotuottoon.
Kaikki tarinat on höystetty lempeällä huumorilla ja näyttävillä värikuvilla, mitkä molemmat ovat merkittävä osa kirjan vahvuuksia.