Yksi käännöskirjasyksyn vaikuttavimmista teoksista on varmasti amerikkalaisen Lionel Shriverin romaani Poikani Kevin. Se pureutuu intensiivisesti ja melkeinpä raa´an suorasukaisesti erään perheen sisäisiin suhteisiin ja amerikkalaiseen yhteiskuntaan.
Romaanissa Eva kirjoittaa kirjeitä miehelleen Franklinille -- nuorisovankilaan tekemiensä vierailujen välillä. Heidän poikansa Kevin on koulumurhaaja.
Kirjailija Lionel Shriver kertoo romaaninsa synnystä sähköpostitse Lontoosta, jossa hän asuu osan vuodesta. -- Alun perin aloin suunnitella romaania koulumurhasta. Kun melkein hetimiten näkökulmaksi löytyi tappajan äidin näkökulma, alkoi kirjan teemakin muuttua. Keskiöön päätyi äitiys, vanhemmuus.
Shriver kertoo suhtautuneensa vanhempi-lapsi-instituutioon aina kaksijakoisesti, niin teoriassa kuin käytännössä. Hän ei ole koskaan halunnut lapsia.
Eva avaa kirjeissään oman ja miehensä ja Kevinin keskinäiset suhteet tarkasti kuin patologi ruumiin salaperäistä kuolinsyytä etsiessään. Äidin ja pojan suhde on vaikea heti ensi hetkestä alkaen, oikeastaan jo ennen lapsen syntymää. Eva epäröi pitkään, ennen kuin päättää hankkia lapsen. "Vaikka ´uusi sivu´ kiehtoi minua, en halunnut mistään hinnasta jäädä ansaan jonkun toisen tarinaan. Ja luulen, että kammoni vaikutti minuun kuin jyrkänne, joka houkuttelee hyppäämään. Kasvattajan tehtävä on ylivoimaisen vaikea ja vastenmielinen, ja loppujen lopuksi ryhdyin siihen juuri siksi."
Kun Kevin syntyy, Eva ei vain yksinkertaisesti pidä hänestä, ei vauvana, ei lapsena, ei nuorukaisena.
Yksityisestä yhteiskuntaan
Naisen viiltävä analyysi koko elämästään johtuu hänen halustaan löytää totuus. Onko hän itse syypää Kevinin kauhutekoon? Vai oliko Kevin paha jo syntyessään?
-- Pyrin vangitsemaan romaaniin Evan pohjattoman nälän löytää totuus itsestään. Mutta myös hänen pelkonsa siitä, mitä kerrostumien alta mahdollisesti paljastuu.
Eva heittelehtii säälimättömän itsekritiikin ja itsepuolustelun välillä.
-- Oli temaattisesti ensiarvoisen tärkeää, ettei romaani ota selvää kantaa kumpaankaan suuntaa. Kysymys siitä, kenen syytä ´se torstai´ oli, on hyödytön. Vaikka syyllinen löytyisikin, se ei lievitä tuskaa, ei ratkaise mitään eikä luo lohtua. Kuolleet pysyvät kuolleina.
"Sen torstain" tapahtumat ovat keksittyä, muut romaanissa mainitut koulumurhatapaukset ovat tosia. Tarkastellessaan niitä Shriver tulee tarkastelleeksi syvällisesti myös amerikkalaista yhteiskuntaa.
Shriver kirjoittaa kirkkaasti ja vetävästi. Aiheesta huolimatta hän viljelee romaanissa myös hirtehistä ja purevaa huumoria. Kirja saikin vuoden 2005 Orange-palkinnon, joka myönnetään vuosittain englannin kielellä kirjoittavalle naiselle.
Lionel Shriver esiintyy Helsingin kirjamessuilla perjantaina kello 17 ja sunnuntaina kello 13 ja 14.30.