Eppu Normaalin lauluissa käsitellään miestä monitahoisesti. Laulaja-sanoittaja
Martti Syrjän teksteistä löytyy avoin ja tunteensa näyttävä mies, joka pohtii ihmisyyttä ja maailmankaikkeutta, ei niinkään miehenä olemista.
Eppujen rakkauslauluissa mies kuvataan usein heikoksi ja nainen vahvaksi. Nainen on tärkeä miehelle ja häntä arvostetaan.
Raisa Ylimartimo on tutkinut Eppujen sanoituksia Oulun yliopiston suomen kielen laitokselle tekemässään opinnäytteessä Tekstintutkimus Martti Syrjän rocklyriikan mieskuvasta ja ironiasta.
Ylimartimon tutkimuksen mukaan Syrjä kuvaa miehiä, joita riittää moneen junaan: kulkureita, baarikärpäsiä, kriittisesti yhteiskuntaan suhtautuvia, rakkauslaulujen miehiä, soittajapoikia, ihmisyyttä pohtivia miehiä ja lopuksi sekaryhmä, josta löytyy muun muassa urheiluhullu ja Turmiolan Tommi."
Työ sai pontimensa eräästä seminaarista, jossa Ylimartimo rupesi miettimään, mistä kumpuavatkaan miehiä ja naisia typerästikin tyypittävät stereotypiat. Mitä pitää olla, jotta olisi oikea mies?
Ulos ylimielisestä
Ylimartimo yllättyi, kuinka kielteinen Martti Syrjän mieskuva paikoin on. Syrjä kirjoittautuu tekstiensä kautta ulos ylimielisestä miestyypistä, joka halveksii esimerkiksi koti-isiä tai homoja ja joille nainen on tavara.
Syrjä pehmentää suoraa kritiikkiään ironialla, jonka hän kohdistaa esimerkiksi yhteiskuntaa ja eri musiikinlajeja kohtaan (jatsi, iskelmä). Osansa saavat myös älymystö, musiikkikriitikot, poliisi, uskonto ja armeija.
Ironian kautta hänen mieskuvansa on lopulta myös negatiivinen.
"Esimerkiksi kappaleessa Olen ihminen Syrjä nauraa älykkäälle miehelle, joka on käynyt kuussa ja pitää itseään ravintoketjun päänä, mutta ei kykene poistamaan maapallolta nälkää ja kurjuutta. Arkussa vainaan on puolestaan roolibiisi luuserista, jolla menee huonosti, eikä hän pysty purkamaan pahaa oloaan kuin hakkaamalla naistaan tai muita miehiä", valottaa Ylimartimo
Myös itseironia on Syrjälle ominaista. Tämä ilmenee hänen teksteissään liioitteluna, sanaleikkeinä, sivistyssanoina, kärjistyksinä ja keksittyinä sanoina.
Pesunkestävä fani
Lempeää ironiaa löytyy myös Raisa Ylimartimolta, kun hän pohtii fanien suhdetta Eppuihin.
"Onhan se aika huvittavaa, kun festareilla tällaiset työssäkäyvät aikuiset laulavat kurkku suorana, kuinka ryypätään perjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina - ja keikan jälkeen ajetaan autolla suorinta tietä kotiin. Seuraavana aamuna herätään sitten kiltisti töihin."
Raisa Ylimartimo alkoi kuunnella Eppu Normaalia kymmenvuotiaana.
"Kahdeksas ihme oli minulla se herätelevy. Kotikylällä Simossa ei niin ihmeitä tapahtunut, ja levyllä taas oli semmoista vapauden kaipuuta, joka kolahti silloin."
Hieman yli kolmikymppisenä Ylimartimo on edelleen pesunkestävä Eppu-fani. Tosin maltillinen ja omasta mielestään hyvin tavallinen.
Ylimartimo punnersi opinnäytteensä töiden ohella. Hän myöntää, että Eppuja ei ole sen jälkeen juurikaan tehnyt mieli kuunnella, mutta uusin levy tuli kyllä hankittua.