Eppu Normaalille oli muutamaan otteeseen ehdoteltu dokumenttielokuvan tekemistä, mutta keskustelut olivat hyytyneet, kun tekijätarjokkailla ei tuntunut olleen visiota siitä, millaista elokuvaa he olisivat olleet tekemässä.
– Se on vähän huono lähtökohta dokumentin tekemiselle, että kohde itse kertoo, millaisen dokumentin haluaa, kitaristi Juha Torvinen toteaa.
Aito Media -tuotantoyhtiön ja sen ohjaajaksi kutsuman Saku Pollarin ehdotuksen yhtye sen sijaan kelpuutti. He vakuuttivat tekevänsä ihan oikean dokumentin, joka tulisi pitämään sisällään niin haastatteluita ja seurantaa kuin arkistomateriaaliakin.
– Kun tutustuimme Sakun kanssa ja luottamus löytyi, annoimme hänelle vapaat kädet. Sisältöön emme ole puuttuneet millään lailla, Torvinen tähdentää.
– Heillä itsellään oli sellainen ajatus, että näin se dokumentissa menee. Ei siinä ole mitään järkeä, että itse rupeavat sanelemaan, millainen elokuvan pitäisi olla. Vaan saa joku katsoa ulkopuolelta, Pollari vahvistaa.
Ennen elokuvahanketta Pollarilla ei ollut sen kummempaa suhdetta Eppu Normaaliin. Yhtyeen musiikki oli toki tuttua, mutta itse yhtyeestä hän ei kovin paljoa tiennyt. Toimeksiannon saatuaan hän aloitti armottoman opiskelun lukemalla, katsomalla arkistomateriaaleja ja tekemällä taustahaastatteluita. Vähitellen kokonaislinja alkoi hahmottua.
– Vielä viime viikonloppuna leikkaajan kanssa mietimme, että tästähän olisi voinut tehdä vaikka kuinka monta erilaista elokuvaa lähestymällä aihetta joltain kantilta, esimerkiksi ajankuvana, tai keskittyä käsittelemään musiikkia tarkemmin, Pollari sanoo.
– Minua kiehtoi nimenomaan tämä tarina siinä taustalla. Rupesin näkemään siinä sellaisia sadun elementtejä näistä kahdesta veljeksestä. Oli kärjistetysti lahjaton ja lahjakas veli, joista lahjattomastakin tosin paljastui melkoinen lahjakkuus.
Elokuvaa varten Pollari teki yhtyeen nykyisten ja entisten jäsenten kanssa pitkiä yksittäisiä haastatteluita, joissa käytiin läpi yhtyeen historiaa.
Laulaja Martti Syrjä tunnustaa, että jos häntä olisi kylmiltään pyydetty muistelemaan 40:tä vuotta, siitä ei olisi tullut mitään. Asianosaiset kuitenkin valmentautuivat kuvauksiin muistelemalla menneitä yhdessä.
– Kun varsinkin Juhan kanssa muistelimme yhdessä koko historiamme, muistimme valtavasti asioita. Siltä pohjalta oli sitten helppo tehdä se pitkä kameramuistelu, Syrjä kertoo.
Haastattelutilannetta luontevoitettiin käyttämällä tekniikkaa, jossa kamera häivytetään haastateltavan näkyvistä, ja haastateltava näkee kameran paikalla haastattelijan kasvot. Dokumentissa haastateltava näyttää puhuvan suoraan katsojalle.
Pisimpään kameran edessä viihtyi Juha Torvinen. Hänen haastatteluunsa vierähti peräti 12 tuntia.
– Se oli tosi pitkä päivä. Jossain vaiheessa tuli sellainen tilanne, että siinä ei enää miettinyt, mitä voi kertoa ja mitä ei. Ne jutut vain tulivat, hän selvittää.
Syrjäkään ei epäröinyt puhua omista alkoholi-ongelmistaan.
– Niitä kysyttiin, ja sen verran niitä muisteltiin kuin sen katsottiin olevan tarpeellista meidän historiaamme liittyen. Mutta ei sen enempää. Se on historiaa.
Eput-elokuva saa ensi-iltansa perjantaina.
