EU-ministerikokoukset eri puolilla Suomea ovat sivullisen silmin katsottuna outoja näytelmiä. Silti tällaiset epäviralliset tapaamiset ovat tarpeellisia. Runsas viikko sitten Oulun teatteri ja kirjasto olivat yleisöltä tiukasti kiinni ja torialueen pyöräteillä oli poliisi vastassa. Läpi ei ollut kulkemista, sillä Euroopan unionin maatalousministerit olivat kaupungissa.
Nyt alkuviikosta Levi muuttui suljetuksi poliisialueeksi. EU:n puolustusministerit olivat pitämässä kokoustaan Lapin rauhassa, siis turvamiesten eristäminä.
Ensi viikon lopulla vuorossa on Lahti, jossa todennäköisesti koko kaupungin normaalielämä halvautuu päiväksi. Sibelius-taloon saapuvat huippukokoukseen kaikki EU-maiden johtajat, ja vierailevana tähtenä paikalle tulee Venäjältä presidentti Vladimir Putin.
Suomen EU-puheenjohtajuus on ohittanut puolivälinsä. Pohjois-Suomen osalta tilanne on käytännössä jo ohi, enempää ministerikokouksia ei alueelle ole tulossa. Lahden jälkeen alkaa muutenkin puheenjohtajuuden näkyminen Suomessa hiipua. Tampereella pidetään vielä iso Välimeren alueen ulkoministerikokous ja Helsingissä on muita tapaamisia, kuten EU:n ja Venäjän huippukokous.
Rasitteeksi asti näitä kovan tason EU-tapaamisia ei Suomessa ole, mutta suuren yleisön kannalta valitettavaa on, että kokoukset näyttäytyvät lähinnä arkielämän hankaloitumisena. Turvatoimet ovat mittavia, ja on aihetta kysyä, ovatko ne jo ylimitoitettuja.
Poliisin toimintaa Helsingin Asem-kokouksen yhteydessä on puitu julkisuudessa jo pitkään, ja keskustelu jatkuu ainakin siihen asti, kunnes selvitykset on tehty. Asemissa, samoin kuin Oulussa ja Levillä vaikutelma oli, että pienemmälläkin kulkukontrollilla olisi pärjätty. Turvallisuudesta vastaavat ampuvat yli.
Turvajärjestelyt on tietysti pakko hoitaa hyvin, mutta samalla seuraus on, että tällaiset kokoukset irtautuvat täysin ympäristönsä muusta elämänmenosta. Tampereen huippukokouksessa seitsemän vuotta sitten osa EU-johtajista saattoi vielä lähteä iltakävelylle ja paikalliseen pubiin, nykyään eristäminen on lähes täydellistä.
Terrorismi on muuttanut maailman eikä mennyttä saa takaisin. Silti tärkeänä on pidettävä sitä, että kiertävän puheenjohtajuuden myötä epävirallisia ministerikokouksia ja muita tapaamisia yhä viedään eri puolille Eurooppaa, tässä tapauksessa eri puolille Suomea.
Lappeenrannassa ulkoministerit saivat tuntumaa Suomen ja Venäjän rajan läheisyyteen, Oulussa maatalousministerit näkivät pohjoista maataloutta, Levillä puolustusministereille avautui tunturimaisema. Tällä kaikella on oma arvonsa.
Brysselin ja Luxemburgin säännönmukaiset tapaamiset, joissa viralliset päätökset tehdään, toistuvat aina saman kaavan mukaan, eivätkä anna tilaisuutta todelliseen ajatusten vaihtoon. Sellaiselle vapaammalle keskustelulle on paikka epävirallisissa kokouksissa, ja elleivät kokousvieraat sitten ole olleet poikkeuksellisen vieraskoreita, Suomen tilaisuuksissa tämä on onnistunut hyvin.
Suurena haasteena on vielä Lahti ja todellisen vuoropuhelun aikaan saaminen EU-johtajien ja presidentti Putinin välillä.
Nykyajan ikävä piirre on kuitenkin se, että ympäristöönsä luontevasti istuvan kansainvälisen kokouksen järjestäminen ei enää ole mahdollista.
Tämä puolestaan vain vieraannuttaa kansalaisia ja tärkeitä päättäjiä toisistaan, sillä heidän välissään on poliisien ja turvamiesten muuri. Kaikki ymmärtävät turvatoimien tarpeen, mutta vaikeutena tuntuu olevan suhteellisuudentajun ja joustavuuden säilyttäminen. Puolustusministereille järjestettiin Levillä myös ulkonäytöksiä.