Maataloustuotannon tulevaisuus askarruttaa monia viljelijöitä. Kun tieto tulevien tukien mahdollisesta supistumisesta pohjoisessa levisi muualta kuin MTK:n johdon kautta, tuottajien hämmennys oli ymmärrettävää.
Koko EU-jäsenyyden ajan jatkunut maatalouden rakennemuutos ei ole vielä likikään päätepisteessä. Arviot jäljelle jäävien aktiivitilojen määrästä vaihtelevat suuresti ja pudotuspeli jatkuu vielä vuosia. Sitä taustaa vasten on hyvin ymmärrettävää, että tieto tulevien 142-tukien maksatusvaltuuksien leikkaamisesta oli useimmille pohjoisen viljelijöille viiltävä isku.
MTK:n johdon arvioitiin lepsuilleen neuvotteluissa Suomen hallituksen kanssa. Euroopan unioniin lähti kesäkuussa lukuisten viljelijöiden mielestä kehno tuki-ilmoitus. Kaiken lisäksi sen sisältö paljastui MTK:n jäsenkunnalle vasta viikkoja tapahtuneen jälkeen.
Saattaa hyvinkin olla, että 142-alueelle tuleva raha pysyy ennallaan, kun luonnonhaittakorvauksen yläraja kasvaa. Pulma on kuitenkin siinä, että kaikki tilat eivät saa samoja tukia. Tiukoille joutunut MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä myönsikin, että kansallisen tuen väheneminen ja luonnonhaittakorvausten kasvu saa aikaan voittajia ja häviäjiä. Ääritapauksissa muutos on 100 euroa suuntaan tai toiseen. Jo entuudestaan tiukoilla olleen häviäjän sellainen muutos sysää polvilleen.
Aivan aiheelliselta kuulostaa kysymys, kantaako eteläisimmän Suomen 141-tukialueen viljelijöiden ääni sittenkin MTK:n toimistoon paremmin kuin 142-alueella maataloutta harjoittavien huoli. Aina kun 141-tuet ovat olleet uhattuina, koko maan viljelijäkunta on masinoitu puolustamaan niitä. Nyt 142-aluetta koskeva heikennys aiottiin ohittaa hiljaisuudessa.
MTK:n valtuuskunnan harvinaisen ylimääräisen kokouksen maanantaiksi koolle vaatineet 11 jäsentä olivat oikealla asialla. Etujärjestön sisäisessä tiedonkulussa ei saa olla noin suuria puutteita. Tuuletusta tarvittiin. Härmälä sanoi ottavansa opetuksen nöyrästi vastaan. Asenne oli oikea. Virheetöntä ihmistä ei ole olemassakaan. Virheistä on syytä oppia.
Kokonaan eri asia on, toteutuuko kokouksen tavoite saada jälkikäteisesti muutetuksi EU:hun lähtenyttä maataloustuki-ilmoitusta. Sitä MTK:n yrittää hallituksen kanssa alkaneissa neuvotteluissa, mutta ainakin ensimmäinen yritys tiistaina tuotti vesiperän. Vastauksia ei tullut.
Joka tapauksessa jo EU-jäsenyydestä neuvoteltaessa sovittiin, että artikla 142:n ehdot ovat pysyviä. Siksi vaatimuksella on painoa. EU on kuitenkin uudistanut maatalouspolitiikkaansa niin monilta osin, että tässäkin kohdassa edessä saattaa olla muutoksia. Hiljaa niitä ei kuitenkaan pidä nielaista. Unionissa on lausuttu selkeästi julki tavoite, jonka mukaan maataloutta on voitava harjoittaa koko EU:n alueella.
Vaikka ilmeet valtuuskunnan ylimääräisessä kokouksessa olivat totisia ja monissa puheissa kritisoitiin MTK:n johdon tekemisiä, puheenjohtaja Härmälän asema osoittautui jälleen vahvaksi. Syksyllä pidettävä MTK:n valtuuskunnan sääntömääräinen kokous tuleekin antamaan jatkoajan hänen tähän mennessä kymmenen vuotta jatkuneelle puheenjohtajuudelleen - ehkä soraäänin. Vastaehdokasta tuskin ilmaantuu. Jos sellaisia hankkeita olisi, haastajan olisi pitänyt jo esittäytyä. MTK:n johtoon ei valita mustaa hevosta.
Vaikka EU:n tukipolitiikan hoito herättikin nyt närää, juuri sillä viljelijöille niin tarkeällä alueella Brysselissä aiemmin työskennellyt Härmälä on vahva osaaja. Kilpeen ei maanantain kokouksessa jäänyt juuri tahroja.