timo.paakki@kaleva.fi
Seuraukset painavat yhä, vaikka 90-luvun alun synkeästä lamasta on kulunut runsas vuosikymmen. Laman jäljet suomalaisessa työelämässä vaikuttavat sitkeästi painostavana tunnelmana, suorastaan pysyvältä vaikuttavana. Ihmiset eivät oikein uskalla toivoakaan parempaa, vaan yhä pahempaa pelätään. Työtaakka kovenee ja epävarmuus lisääntyy, arvioi enemmistö TNS Gallupin tekemään tutkimukseen vastanneista.
Vaikka tutkimuksen tilanneiden Akavan, SAK:n ja STTK:n jäsenistö painottaa muutamia huolen aiheita hieman eri tavoin, palkansaajien näkemyksissä on paljon yhteistä ammatista riippumatta.
Yksi valon pilkahdus sentään näkyy. Maalisvaalien jälkeen tehtyyn kyselyyn vastanneiden enemmistö arvioi julkisen palvelusektorin palkkojen paranevan. Vaalilupauksiin luotettiin. Nyt on poliitikoilla totisen näytön paikka. Ei kai tuollaisen luottamuksen sallita murenevan, eihän?
Kuormittavuus on ainakin johonkin rajaan saakka myös tunnekysymys. Jos työpaikan ilmapiiri on vapautunut ja rento, jälkeä syntyy, vaikka tekeminen ei mahdottomalta ponnistelulta tuntuisikaan. Ja päinvastoin, kireässä ja painostavassa tunnelmassa jo keskinkertainen tulos kuormittaa tekijää raskaasti.
Suomalaisen työelämän ilmiasu muuttui laman aikana huikeasti. Tottahan vaikutukset näkyivät, kun sadattuhannet menettivät leipätyönsä. Useimmille heistä se oli iso taloudellinen isku, henkinen katastrofi jokaiselle. Helpolla eivät päässeet työnsä säilyttäneetkään. Potkut saaneiden kohtalo suretti. Samalla tajuntaan iski tieto, että yksikään työpaikka ei ole varma.
Lamasta toipuvassa maassa hoettiin, kuinka jokaisen on tehtävä kaikkensa talouden suunnan kääntämiseksi. Totta se tietysti olikin.
Nyt on koettu pitkä rivi nousun vuosia. Ja edelleen tunnelma on kuin nostettaisiin kontalleen vajonnutta elinkeinoelämää pystyyn. Tällaisenako tämä todella jatkuu?
On sentään muistettava, että Suomessakin on monia keskiarvosta paljon poikkeavia, viihtyvyydeltään loistavia työpaikkoja. Mutta vastaavasti on keskiarvosta kehnompaan suuntaan poikkeavia, ja niitäkin runsaasti.
Tuo suomalaiskansallinen tunnelma välittyy jopa Moskovassa pelattavaa MM-jääkiekkoa katsellessa. Kiekkoleijonat pelasivat Suomen ja Ruotsin kohtaamisessa oikein hyvin, aivan yhtä luonnikkaasti kuin länsinaapuritkin, elleivät paremminkin. Mutta takaraivossa taisi vaania arvelu, että ei tässä kuitenkaan käy ihan hyvin. Ja tietysti yksi lipsahdus maksoi täyden pistemenetyksen.
Ruotsalaiset olivat asteen verran vapautuneempia, kaiken aikaa. Urheilu olkoon asia sinällään, viihdettä. Mutta ainakin asteen verran meitä paremmin koko ruotsalainen yhteiskunta selvisi lamasta, joka sielläkin uhkasi muun muassa maan pankkijärjestelmää.
Hyvän tavoitteen mukaan suomalaiset viihtyvät vastaisuudessa muutaman vuoden nykyistä pitempään työelämässä. Käyköhän niin, jos työ koetaan yhä raskaammaksi. Kaikkien vastuullisten on pohdittava nyt, kuinka työilmapiiriä vapautetaan. Osaltaan siihen voivat todellakin vaikuttaa poliitikot pitämällä työelämään liittyvät lupauksensa. Työllisyysasteen paraneminenkin merkitsisi paljon. Se vähentää ihmisten epävarmuutta.
Siinä olisi jo enemmän kuin hyvä alku, mutta paljon muutakin pitää tapahtua. Aika yleisesti sentään tiedetään, kuinka työilmapiiriä parannetaan yksinkertaisin keinoin.