Ranskan käytös nakertaa pahasti vakaus- ja kasvusopimusta, joka on yksi euroalueen kulmakivistä. On helppo kuvitella, mitä seuraisi, jos Suomen talous olisi vuodesta toiseen pahasti alijäämäinen. EU:n komissio toimisi sen mukaan, mitä vakaus- ja kasvusopimukseen on kirjattu ja lähettäisi Helsinkiin ankaran vaatimuksen kutistaa alijäämä alle kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Jos Suomen hallitus ei tätä noudattaisi, seurauksena olisi tuntuva sakko.
Portugali rikkoi kertaalleen tätä kolmen prosentin sääntöä, mutta palasi nopeasti ruotuun. Vakaussopimus näytti tässä tapauksessa toimivan siten kuin sen pitikin eli se patisti euromaita tarkkaan taloudenpitoon. Tarkka talous taas on edellytys sille, että asiat pysyvät euroalueella hallinnassa.
Euroopan keskuspankki säätelee euroalueen korkoja, mutta alueen jokainen jäsenmaa laatii omat kansalliset budjettinsa. Niille asetettiin tiukat alijäämäraamit sen vuoksi, ettei mikään maa ryhtyisi tässä joukossa sooloilemaan. Etenkin Saksa pelkäsi rahaliittoa perustettaessa, että jokin maa voisi näin horjuttaa sitä sisältäpäin.
Ja täsmälleen niin nyt onkin tapahtumassa. On olemassa rahaliiton jäsenmaa, joka jo kolmantena perättäisenä vuotena on ylittämässä kolmen prosentin alijäämärajan. On olemassa toinenkin maa, joka hyvin todennäköisesti rikkoo alijäämärajan.
Rahaliiton vartijoiden pitäisi siis toimia, jotta vakaussopimusta noudatettaisiin. Näyttää vahvasti siltä, että sääntöjä rikkova maa on pääsemässä kuin koira veräjästä. Tälle on vaikea löytää muuta selitystä kuin se, että kyseessä on Ranska, ja että toisella maalla eli Saksalla on taloudessaan suuria vaikeuksia.
Rahaliiton suurimmat maat ovat yksinkertaisesti liian suuria, jotta muiden euromaiden ja komission kantti kestäisi rankaista sääntörikkojia. Sen sijaan sääntöjä venytetään ja tulkitaan uudelleen. Se merkitsee, että saman tien romutetaan koko vakaussopimuksen pohjaa.
Euroopan komissio on toki seurannut tiiviisti Ranskan tilannetta. Kesäkuussa maalle annettiin lokakuun alkuun sidottu suositus ryhtyä tiukkoihin toimiin. Kuluneella viikolla komissio arvioi Ranskan tekoja ja päätyi siihen, etteivät sen viranomaiset ole ryhtyneet rajoittamaan julkista velkaa suositellulla tavalla.
Nyt pitäisi seurata toimia, joilla rankaistaisiin Ranskaa ja ohjattaisiin sitä ruotuun. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että Ranska saa vuoden lisäaikaa ja välttää näin toistaiseksi mahdolliset miljardien eurojen suuruiset sakot. Tulos on seurausta siitä, että valtiovarainministeri Francis Mer on vedonnut tilapäisiin vaikeuksiin ja selittänyt Ranskan tekevän parhaansa.
Asetelman pitäisi olla hyvin selvä. Ranska ei ole noudattanut vakaussopimuksen sääntöjä, ja komissiokin on todennut, että liiallista alijäämää koskeva rangaistusmenettely on aloitettava. Tämän jälkeen asia on valtiovarainministerien käsissä. Heidän pitäisi ministerineuvostossa päättää määräenemmistöllä, mihin ryhdytään.
Tuo päätös on vielä tekemättä, ja jäsenmaat ovat jakautuneet asiassa. Suomi kuuluu muun muassa Itävallan ohella niihin, jotka vaativat noudattamaan sääntöjä sopimuksen kirjaimen mukaan. Sääntöjä puolustava näkemys näyttäisi tällä kertaa olevan vähemmistössä.
Saksa on Ranskaa paremmin pyrkinyt saamaan talouttaan kuriin. Joka tapauksessa nyt ollaan tilanteessa, jossa nimenomaan rahaliiton suuret maat horjuttavat sen vakautta. Pelisääntöjen pitäisi olla kaikille samat, ja jos niitä ei noudateta, yhteisiä tavoitteita on jatkossa yhä vaikeampi saavuttaa. Toinen vaihtoehto on muuttaa säännöt vastaamaan poliittista todellisuutta.