Kirjoittaja on osastopäällikkö Suomen Pankissa.
Lyhyet korot ovat nyt hyvin alhaalla. Syynä siihen on se, että rahapolitiikka on useimmissa maissa poikkeuksellisen kevyttä. Joissakin maissa rahapolitiikan ohjauskorko on vedetty lähelle nollaa. EKP:n ohjauskorko jätettiin viime vuoden puolivälissä yhteen prosenttiin, mutta lyhyimmät rahamarkkinakorot ovat olleet reilusti sen alapuolella.
Nollaa pienempiin ohjauskorkoihin on vaikea siirtyä. Se merkitsisi sitä, että keskuspankki joutuisi maksamaan pankeille siitä hyvästä, että ne suostuvat ottamaan keskuspankista lainaa. Normaalistihan lainansaaja joutuu maksamaan siitä, että joku suostuu vippaamaan hänelle rahaa.
Rahapolitiikkaa on kevennetty eri puolilla maailmaa senkin jälkeen, kun ohjauskorkojen lähellä nollaa oleva lattia oli saavutettu. Tällaista rahapolitiikkaa kutsutaan epätyypilliseksi. Se tarkoittaa sitä, että keskuspankit pyrkivät eri tavoin lisäämään liikkeessä olevan keskuspankkirahan määrää.
Yhdysvalloissa ja Britanniassa epätyypillistä rahapolitiikkaa on harjoitettu siten, että keskuspankki on ostanut suuria määriä arvopapereita markkinoilta. Maksu on tapahtunut hyvittämällä jonkun keskuspankin vastapuolena olevan pankin keskuspankkitiliä. Sen jälkeen raha on lähtenyt kiertoon. Jossakin vaiheessa suuri osa siitä on palautunut pankkien keskuspankissa oleville tileille niin sanottuna ylimääräisenä likviditeettinä.
Yhdysvalloissa pääosa arvopaperiostoista on kohdistunut arvopaperistettuihin asuntoluottoihin tai puolijulkisten, sittemmin kansallistettujen asuntoluottolaitosten liikkeeseen laskemiin joukkovelkakirjoihin. Näin Yhdysvaltain keskuspankista on tullut maan suurin asuntoluotottaja.
Englannin Pankin arvopaperiostot ovat puolestaan kohdistuneet pääosin valtion liikkeeseen laskemiin joukkovelkakirjoihin. Näin Englannin Pankki on epäsuorasti osallistunut valtion budjettivajeen kattamiseen. Taloustieteellisessä kirjallisuudessa valtion keskuspankkirahoitusta kutsutaan tavallisesti setelirahoitukseksi.
Euroalueella epätyypillinen rahapolitiikka on toteutettu toisella tavalla. Sen sijaan, että olisi ryhdytty laajamittaisiin arvopapereiden ostoihin, eurojärjestelmä muutti niitä menettelytapoja, joiden avulla se huolehtii pankkijärjestelmän päivittäisestä likviditeetin tarpeesta.
Ratkaiseva askel otettiin lokakuussa 2008, jolloin siirryttiin sellaiseen keskuspankkiluoton jakomenettelyyn, jossa pankit voivat lainata keskuspankista rahaa vakuuksia vastaan niin paljon kuin katsoivat tarvitsevansa. Sovellettava korko on ohjauskorko. Samaa täysimittaisen jaon politiikkaa ryhdyttiin soveltamaan myös pitempiaikaisissa luotto-operaatioissa. Niiden osuus pankkien keskuspankkiluotoista onkin kriisin aikana merkittävästi kasvanut.
Näin menetellen eurojärjestelmä on saanut aikaan saman lopputuloksen kuin arvopapereiden ostamiseen keskittyneet Yhdysvaltain ja Britannian keskuspankit. Pankkijärjestelmään syntyi vahva patja ylimääräistä likviditeettiä, mikä pitää lyhyimmät rahamarkkinakorot lähellä nollaa.
Runsas vuosi sitten eurojärjestelmää arvosteltiin liiallisesta varovaisuudesta rahapolitiikan keventämisessä. Vertailukohtana käytettiin Yhdysvaltain keskuspankkia ja Englannin Pankkia, joiden aggressiivisia toimia arvopaperimarkkinoilla ylistettiin.
Arvostelu on sittemmin vaimentunut. Nyt on nähty, että eurojärjestelmä on päässyt samaan lopputulokseen - lähellä nollaa oleviin lyhyisiin markkinakorkoihin ja keskuspankkirahan määrän lisäämiseen - kuin muutkin keskuspankit, mutta siihen on tarvittu vähemmän panoksia.
Myös markkinatoimijat ovat antaneet tunnustuksen eurojärjestelmän tavalle reagoida vaikeaan tilanteeseen. Tehtyjen kyselyjen mukaan toimenpiteiden toteutuksessa ja viestinnässä eurojärjestelmä on pärjännyt vähintään yhtä hyvin kuin Yhdysvaltain keskuspankkijärjestelmä.
Vertailtaessa keskuspankkeja on myös hyvä muistaa se, että eurojärjestelmä kantaa itse kaikki epätyypillisten rahapoliittisten toimenpiteiden mukanaan tuomat riskit. Muualla takuumiehenä on tavalla tai toisella valtio.
Eurojärjestelmässä riskit ovat kasvaneet sitä mukaa kuin pankkien keskuspankkivelan vakuuksien määrä on kasvanut. Siinäkin riskiä vähentää se, että on hyvin epätodennäköistä, että keskuspankkiluottoa ottanut pankki ja sen vakuutena olevan arvopaperin liikkeelle laskija tulisivat samanaikaisesti maksukyvyttömiksi. Eurojärjestelmän säännöt estävät läheisen kytköksen keskuspankkiluottoa ottaneen pankin ja sen vakuutena olevan arvopaperin liikkeelle laskijan välillä.
Hyvin alhaiset korot kertovat epätyypillisistä olosuhteista. Rahapolitiikka on kevyttä ja lyhyet rahamarkkinakorot ovat lähellä nollaa sen takia, että taloudellinen tilanne Euroopassa ja Yhdysvalloissa on edelleen heikko. Siksi korkotason alhaisuus on pikemminkin huono kuin hyvä uutinen, vaikka moni asuntovelallinen saattaa ajatella juuri päinvastoin.
Hyvä uutinen olisi se, että Euroopan ja Yhdysvaltain talous siirtyisi markkinavetoiseen dynaamiseen kasvuun, jolloin epätyypillisistä rahapoliittisista ja muista tilapäisiksi tarkoitetuista toimenpiteistä voitaisiin irtaantua ja korot voisivat nousta takaisin normaaleille tasoilleen. Se taso ei ole lähellä nollaa.
Toistaiseksi näyttää siltä, että paluu normaaliin ei tapahdu aivan lähiaikoina. Hyvä kysymys on, palammeko entiseen normaaliin enää koskaan. Toivottavasti uusi normaali Euroopassa ja Yhdysvalloissa ei ole sama kuin Japanissa. Siellä on eletty kohta kaksi vuosikymmentä nollakorkojen mutta myös nollakasvun aikaa.