Kuluva syksy on horjuttanut ministerien, filosofien, poliisin ja johtajien asemaa. Ja syystäkin. Moni vastuullisessa tehtävässä oleva on unohtanut terveen järjen käytön.
Suomessa on koettu poikkeuksellinen epäluottamuksen syksy. Ajankohtaan on kasautunut useita moraalisesti kyseenalaisia tapahtumia sekä suoranaisia väärinkäytöksiä, jotka eivät voi olla vaikuttamatta ilmapiiriin.
Suomalaiset ovat pakkasia odotellessa seuranneet jatkosarjaa, jossa pääosissa ovat olleet valehtelu, kateus, laiskuus ja ahneus. Seitsemästä kuolemansynnistä neljä. Pyörteeseen ovat joutuneet tahot, joihin kansalaisen pitää voida luottaa.
Vyöry alkoi lokakuussa, kun kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) joutui jättämään tehtävänsä. Hautala ensin kielsi ja sitten myönsi ohjeistaneensa valtionyhtiö Arctia Shippingiä vetämään Greenpeacen laittomia toimia koskevan rikosilmoituksen pois. Selittelyn epäonnistuttua Hautala erosi.
Marraskuun alussa filosofi Pekka Himanen julkaisi Kestävän kasvun malli -kirjansa, jonka tilaamiseen liittyi pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) järjestämä hallinnon rajoja hipova tapahtumasarja. Kalliisti rahoitettu tulevaisuushanke ei ollut hakuvaiheessa avoin, vaan prosessi suosi Himasta.
Tiedeväki teilasi Himasen tutkijaryhmän työn harvinaisen raa’ asti. Kosto nuijittiin näyttävästi, vaikka osoite oli väärä.
Marraskuulle ajoittuu pari muutakin luottamusta nakertavaa tapausta.
Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio pidätettiin kesken työpäivän. Aarniota epäillään törkeistä lahjus- ja virkarikoksista.
Aluksi näytti, että poliisi teki kuten pitääkin. Sitten ilmeni, että Aarnio-jupakan taustalta saattaa paljastua syvempi moraalinen ongelma, mikäli poliisijohto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja jopa venyttänyt lain tulkintaa peitellessään rikollista toimintaa. Poliisijohdon toimien tutkinta on kesken eikä johtopäätöksiä voi vielä tehdä. Silti jo pelkästään poliisin maineen vuoksi tapaus on selvitettävä joka nurkastaan. Epäluuloja tutkinnan perusteellisuudesta ei saa jäädä.
Kuntien eläkevakuutusyhtiön Kevan toimitusjohtaja Merja Ailus (kesk.) on haalinut itselleen taloudellisia etuja kohtuudesta välittämättä. Vaikuttaa siltä, että Keva on hallituksineen irronnut todellisuudesta, kun Ailus on voinut muun muassa junailla itselleen tuntuvan palkankorotuksen ja maksattaa työsuhdeautonsa sakkoja Kevalla.
Vaativasta työstä pitää maksaa kunnon korvaus, mutta Kevan malli koettelee oikeustajua.
Vuodenajassa ei ole vikaa. Sattumalta juuri tänä syksynä on tullut näkyville epäterveitä piirteitä. Ajojahdista ei ole kyse, sanomalehdistö on tuonut kummallisuuksia julki tehtävänsä mukaisesti tosiasioihin perustuen. Toivottavasti ilmapiiri puhdistuu.
Tapahtumat kertovat siitä, että ahneus ja piittaamattomuus ovat muutamissa hallintokulttuureissa syrjäyttäneet arvojohtamisen. Reilu peli, kohtuus ja hyvät tavat on sysätty sivuun.
Samalla on unohdettu tärkeä vanha oppi, että itsekkäästi omaa etua korostava johtaminen rapauttaa lopulta koko toiminnan.
Pääkirjoitus