Rakennuskustannusten nopea nousu tietää pulmia ostajille ja uusia asuntoja markkinoiville. Ala ajautuu tällä menolla suuriin vaikeuksiin.
Uusia asuntoja on kiinteistövälittäjien mukaan tyhjillään poikkeuksellisen paljon monilla paikkakunnilla. Se ei ole ihme, kun rakennuskustannukset harppasivat Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden syyskuusta tämän vuoden syyskuuhun 6,1 prosenttia. Nousu näkyy uusien asuntojen hinnoissa. Myynti takkuaa väistämättä.
Rakennuslehden teettämän kyselyn mukaan valmiista asunnoista on pääkaupunkiseudun ulkopuolella myymättä 22 prosenttia. Muutos on ollut runsaassa puolessa vuodessa huomattava. Vielä viime tammikuussa valmistuneista asunnoista vain 10 prosenttia odotti ostajaa.
Erityisen paljon kallistui vuodessa puutavara. Paneelien hinnat nousivat huikeat 34 prosenttia. Sahapuutavarakin kallistui 29 prosenttia ja kyllästetty puutavara 24 prosenttia. Hinnoissa näkyy viennin hyvä veto, mutta sahoilla on ollut taipumusta hinnoitella tuotteitaan kysynnän kiivauden takia muutenkin yläkanttiin. Kustannusten valvontakin on ilmeisesti ollut leväperäistä, ilmeisesti markkinoiden poikkeuksellisen hyvän imun takia.
Luonnottomia hintahuippuja seuraa markkinataloudessa yleensä äkkipysähdys ja sitten suuri pudotus. Sen ovat sahat nyt kokemassa. Niiden kannalta on kovin hankalaa, kun kalliilla ostetuista tukeista sahatut ja höylätyt laudat, lankut ja parrut alkavat pysähdellä varastoihin.
Pari muutakin rakentamiselle tärkeää tuoteryhmää on kallistunut yleistä inflaatiotasoa selvästi vauhdikkaammin. Betoniteräs maksoi viime kuussa 21 prosenttia enemmän kuin syyskuussa 2006. Betonielementtien hinta nousi vuodessa 17 prosenttia.
Teräksen maailmanmarkkinahinta on ollut muun muassa Kiinan rajun kysynnän takia poikkeuksellisen korkealla. Betonielementtien kallistumisessa näkyy puolestaan sementin ylikysyntä. Kotimainen tuotanto ei ole kattanut suomalaista tarvetta, vaan on jouduttu poikkeuksellisesti turvautumaan sementin tuontiin.
Rakennustarvikkeiden tuotantovolyymejä ei voida sovittaa kysyntähuippujen mukaisiksi. Silti pitää kysyä, voitaisiinko heilahteluihin varautua nykyistä paremmin. Esimerkiksi sementtiteollisuudessa olisi ollut mahdollisuus varautua ennalta kysynnän nousuun. Se tiedettiin todennäköiseksi pitkän hiljaisen kauden jälkeen.
Raju kallistuminen ei sentään ulottunut kaikkiin rakennustarvikkeisiin. Esimerkiksi sähkötarviketeollisuus pystyi vastaamaan hyvin kiivaaseen kysyntään. Alan tuotteet jopa halpenivat hieman. Siinä näkyivät etenkin tuotantosarjojen pitenemisen edut.
Työpanokset nousivat muuhun hintakehitykseen nähden suhteellisen "maltillisesti", 3,9 prosenttia.
Rakentamisen kallistuminen näkyy kaikkialla muuallakin kuin asuntotuotannossa. Koulujen ja toimistotilojen rakentamisen ja korjaamisen ohella teiden, siltojen ja rautateiden uusiminen ja kunnostaminen syö enemmän ja enemmän rahaa. Liikenneväylät ovatkin hiljalleen rapistumassa.
Mikäli asuntorakentaminen hiipuu kaupankäynnin pysähdellessä, kilpailu yhteiskunnan tarjoamista kohteista kiristyy. Päättäjiltä vaaditaan silloin valppautta. Varsinkin liikenneväylien kunnostuksella voidaan haluttaessa tasata rakentamisen heilahteluja. Valmiutta tärkeisiin investointeihin on pidettävä yllä. Suunnitelmia on tehtävä ennalta. Niiden puute estää usein laskusuhdanteen hyödyntämisen.