2019 on oikea Disney-elokuvien uudelleenfilmatisointien juhlavuosi. Maaliskuussa yleisön eteen marssitettiin versio sirkuselefantti Dumbon tarinasta, toukokuussa jatkettiin Aladdinin seikkailuilla.
Nyt heinäkuussa pankin räjäyttää Leijonakuningas, josta on jo ennakkoon povattu ennennäkemätöntä kassamagneettia. Eikä syyttä suotta: aikaisempi Leijonakuningas (1994) patsastelee edelleen kaikkien aikojen katsotuimpana perinteisenä käsinpiirrettynä animaatioelokuvana.
Mistä Disneyn uudelleenfilmatisointikiihkossa on oikeastaan kyse? Mitä se ilmentää kulttuuriympäristöstään ja sen tämänhetkisestä arvomaailmasta? Miten elokuva-aiheet valitaan ja mitä tarinan sisällölle tapahtuu, kun tuttu piirretty kierrätetään uuteen muotoon?
Disneyn tuorein uudelleenfilmatisointi, Leijonakuningas, jäljittelee alkukohtauksessaan mahdollisimman tarkasti alkuperäisen piirretyn kuva-asettelua.