Presidentinvaalin epäpoliittinen luonne on käydyn kampanjan perusteella vain entisestään vahvistunut.
Presidentinvaali on kovaa kyytiä lipsumassa puolueiden käsistä.
Presidentinvaalin tunnelmat tiivistyvät huomenna sunnuntaina kunnes ensimmäisen kierroksen tulos käy ilmi. Kuuma kysymys on, valitaanko presidentti suoraan ensimmäisellä kierroksella vai tuleeko toinen kierros. Mielipidemittaukset puhuvat yhden kierroksen puolesta, mutta viimeinen sana asiassa on äänestäjillä.
Valitsijayhdistyksen ehdokkaana jatkokautta hakevan presidentti Sauli Niinistön kannatuksen lähtötaso on ollut poikkeuksellisen korkea. Ei siis ole suuri yllätys, että hänen gallupkannatuksensa on laskenut sitä mukaa kuin muut ehdokkaat ovat saaneet kampanjansa vauhtiin. Niinistön etumatka on vakuuttava, vaikka erityistä hurmosta ei olekaan syntynyt.
Suorassa kansanvaalissa yllätykset ovat silti mahdollisia. Mahdollista toista kierrosta silmällä pitäen menossa on jännittävä kamppailu siitä, kuka saa toiseksi eniten ääniä. Pystyykö valitsijayhdistyksen Paavo Väyrynen kirimään vihreiden Pekka Haaviston kiinni vai yllättääkö perussuomalaisten Laura Huhtasaari Väyrysen? Tämä sel-viää sunnuntaina, kun äänet on annettu ja laskettu.
Vaalikampanjan edetessä on ollut nähtävissä, että presidentinvaalin epäpoliittinen luonne on vain vahvistunut. Suosituin ehdokas saa tukea läpi puoluekentän ja jopa yllättäviltä tahoilta. Tämä selittää sitä, että osa ehdokkaista on jäänyt lähinnä statisteiksi eivätkä he ole kyselyissä yltäneet oman puolueensa peruskannatuksen tasolle. Presidentinvaali on kovaa kyytiä lipsumassa puolueiden käsistä.
Suora kansanvaali on henkilövaali, jolloin ehdokkaan ominaisuudet ja karisma, tai sen puute, painavat vaakakupissa enemmän kuin puoluetausta. Tehtävänsä moitteetta hoitanutta presidenttiä ei silloin haluta välttämättä vaihtaa ainakaan pelkästään puoluepoliittisin perustein.
Suoraan kansalta tulevan valtuutuksen myötä onkin viisasta, että presidentin toimikaudet on rajattu kahteen kauteen. Niin kukaan ei erehdy pitämään itseään korvaamattomana.
Vaalikampanjanansiosta kansalaisilla on ollut vain harvakseltaan toistuva tilaisuus seurata ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua eturivistä. Kampanjan aikana on puhuttu paljon ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, suurvaltasuhteista, pakolaisista ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista.
Myös arkisemmat aiheet ovat olleet esillä. Erityisesti työttömien aktiivimalli on kirvoittanut keskustelua presidentin mahdollisuuksista tai jopa suoranaisesta velvollisuudesta ottaa kantaa sisäpolitiikkaan.
Viime kädessä melko konsensushenkisistä ehdokkaista vain kansallismielisyyttä korostavat Huhtasaari ja Väyrynen ovat poikenneet yleisestä linjasta. RKP:n Nils Torvalds on ainoana liputtanut pikaisen Nato-jäsenyyden puolesta.
Jos-alkuisten uhkakuvien alta kansalaisille on selvinnyt nyt ainakin se, että Nato-keskustelun luonne muuttuisi tilanteessa, jossa Venäjä alkaisi pitää Naton lisäksi myös EU:ta vihollisenaan tai jossa Ruotsi hakisi Nato-jäsenyyttä.