EuroMayDayn vappuna ympäri Eurooppaa organisoimat mielenosoitukset perustulon puolesta saivat Helsingissä ikävän lopun. Niitä asioita selvitetään vielä pitkään, mutta mitkä ihmeen prekaarit siellä kulkivat?
Kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäelle sanassa ei ole mitään uutta.
Hän selvittää, että kyseessä on ryhmä, joka pyrkii poistamaan työmarkkinoiden joustojen mukanaan tuomia vaikutuksia eli epävarmuutta ja pätkätöitä. Yhtä lailla prekariaatti pyrkii rakentamaan yhteiskuntaamme kansalaispalkkajärjestelmän.
"Kummassakaan asiassa ei ole mitään hirveän radikaalia. Kansalaispalkka on ollut monen erilaisen poliittisen liikkeen asialistalla 70-luvulta lähtien", hän muistuttaa.
Patomäki harmittelee, ettei kansalaispalkkaa ole vieläkään toteutettu, vaikka sitä on ajettu niin kauan.
"Voi olla, että tällä hetkellä riittävän suuren kansalaispalkan toteuttamisen mahdollisuudet ovat heikommat kuin esimerkiksi 1980-luvulla."
Prekariaatin taustalla hän näkee epäluottamuksen vallitsevaa parlamentaarista politiikkaa kohtaan. "Ei nähdä, että sitä kautta voidaan enää mitenkään vaikuttaa, vaan nyt haetaan uusia tapoja toteuttaa sitä."
Patomäki pitää mahdollisena, että kun globalisaatiokriittinen liike ei ole saanut mitään aikaiseksi kymmenen vuoden aikana, joillekin se on viesti siitä, että normaalit mielenosoitukset, poliittiset kampanjat tai lobbaus ovat menettäneet merkityksen.
"Toiset haluavat mobilisoida organisoitua toimintaa, mutta toiset ajattelevat, että paras keino on lietsoa epäjärjestystä tai käyttää väkivaltaa ja pyrkiä sitä kautta paljastamaan yhteiskunnan mädäntyneet rakenteet."
Ei mitään uutta auringon alla
Yhteiskunnan radikalisoitumisessa ei Heikki Patomäen mielestä ole sinänsä mitään ihmeellistä. "Se kaava, joka on toistunut länsimaissa 1800-luvulta lopulta lähtien aika ajoin."
Ja joka kerta takana on ollut erilainen syy takana, mutta joka kerta kuvio on ollut samanlainen.
Kun muutosvaatimuksiin ei vastata, johtaa se Patomäen mielestä patologiseen oppimiseen, jossa päätellään, että rauhanomaiset muutokset eivät ole mahdollisia.
Millainen on prekaarin maailma?
Mutta onko nyt syntymässä uusi vahva vasemmistoryhmä? "Tämä on niin antileninistinen liike kuin olla ja voi", täräyttää Heikki Patomäki.
Hän selvittää, että prekariaatti vastustaa kaikkia hierarkioita ja kaikkia pyrkimyksiä keskittää valtaa eli vallankumouksen peikkoa ei ole prekariaatin vuoksi olemassa.
Radikalisoituminen on aina tarttunut herkimmin nuoriin aikuisiin.
"Poliittisen identiteetin ja poliittisen minuuden rakentumisen kannalta varhaisaikuisuuden kokemukset ovat tärkeimpiä. Jos niihin liittyy huoli kollektiivisesta tulevaisuudesta ja siihen yhdistyy oman aseman epävarmuus, on se tyypillisen yhdistelmä, joka radikalisoi monia", Patomäki sanoo.
Nyt osa 80-luvun sukupolvesta on Patomäen mielestä kokenut 90-luvun uusliberalisaation vaikutukset niin, että on reagoinut asioihin radikalisoitumalla.