Liikenteen turvallisuusviraston Trafin palvelu antoi ajokortin haltijoista tarpeettoman hövelisti henkilötietoja. Toisaalla tietosuoja voi haitata viranomaisten järkevää yhteistyötä. Laeissa ja käytännöissä on tarkentamisen varaa.
Liikenteen turvallisuusviraston eli Trafin sähköiset palvelut olivat keskiviikkona kiinni neljättä päivää. Sivut suljettiin viime sunnuntaina Kuljettajatiedot-palvelusta nousseen kohun takia.
Palvelusta on saanut selville kansalaisten ajokorttien voimassaoloaikoja, ajo-oikeusluokkia ja joissain tapauksissa myös koko nimen, syntymäajan ja asuinkunnan.
Moni tietoturva-asiantuntija pitää näin laajaa tietojen luovutusta turvallisuusriskinä. Riski voisi laueta esimerkiksi, jos palvelu antaa asuinpaikkatiedot lähestymiskiellon suojan saaneesta henkilöstä.
Nyt hyllytetyn palvelun taustalla on heinäkuussa voimaan tullut liikennepalvelulaki. Kansalaisille haluttiin tarjota helppo, maksuton tapa varmistaa liikenteessä olevien henkilöiden ajo-oikeus. Aiemmin samoja tietoja on voinut kysyä puhelimitse, sähköpostitse tai maksullisesti verkossa.
Palvelun tavoite oli hyvä, mutta toteutukseen jäi tietosuoja-aukkoja.
Trafin mukaan palvelun antamat kuljettajatiedot ovat lain mukaan julkisia. Palvelu on kuitenkin voinut myös laverrella asioita, joihin liittyy väärinkäytön riski. Tästä moni kansalainen hermostui.
Asian oikeudelliseen puoleen on ottanut kantaa esimerkiksi Joensuun yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen. Hänen arvionsa on (Tivi-lehti 12.12.), ettei Trafin järjestelmä ole perusteiltaan lainvastainen. Näin siksi, että jokaisella on oikeus saada yksittäisenä luovutuksena tiedot toisen henkilön ajo-oikeudesta.
Voutilainen kuitenkin katsoo, että Trafin järjestelmän tulisi paljastaa vain se, onko henkilöllä ajo-oikeus vai ei. Syntymäaika tai kotikunta ovat ajo-oikeuden kannalta täysin epäoleellisia tietoja.
Trafin palvelu tuskin palaa entisellään käyttöön. Raadollisessa maailmassa ei valitettavasti voi pitää tarjolla palvelua, joka avaa helpon reitin tietojen väärinkäyttöön.
EU-tasoisen ja kansallisen tietosuojalainsäädännön siirtäminen käytäntöön on usein tasapainoilua eri suuntaan vievien tarpeiden ja toiveiden kanssa. Trafin tapaus on tästä esimerkki. Tiedon suojaus ei myöskään aina suojaa ihmisiä. Vetoaminen tietosuojaan on meillä esimerkiksi kohtalokkaasti haitannut poliisin ja sosiaaliviranomaisten yhteistyötä.
Arkijärjen näkökulmasta ristiriitaiselta tuntui myös eduskunnan oikeusasiamiehen äskettäinen päätös, jossa hän moitti keskusrikospoliisia. Oikeusasiamiehen mukaan KRP ei olisi saanut antaa Helsingin kaupungille tietoja siitä, että siltä tonttia vuokraavassa yhtiössä valtaa käyttävät moottoripyöräjengin jäsenet.
Jäsenyys jengissä oli oikeusasiamiehen mukaan yhdistystoimintaan osallistumiseen rinnastettava yksilön omaan elinpiiriin kuuluva salainen tieto.
Oikeusasiamiehen kuuluu lukea ja tulkita lakia, mutta ainakin lainsäätäjien pitäisi myös lukea lehtiä – ja tarpeen tullen muuttaa lakeja. Usein vaikuttaa siltä, ettei poliittisilla päätöksentekijöillä ole tietosuoja- ja tietoturva-asioissa yksinkertaisesti riittävästi osaamista.